Jotenkin aina lämmittää kun lukee lennon viivästyneen tai kääntyneen varmuuden vuoksi takaisin teknisistä syistä.
Johtuu melko varmasti perversiostani ahmia kaikki mahdolliset onnettomuustutkintaraportit.
Oli se Finnairin kapteeni, joka keskeytti nousun kesken lähtökiidon kun kakkosmoottorin polttoaineensuodattimen varoitusvalo syttyi. Suodatin vaihdettiin varmuuden vuoksi, ja kaksi tuntia myöhemmin nousimme turvallisesti Vantaan taivaalle. Ja oli se turkkilainen kapteeni, joka päätti olla keskeyttämättä nousua vaikka yksi ilmanopeusmittari näytti omituisia lukemia. All 13 crew members and 176 passengers died.
- - - - -
Jatkopala
Mitä kannattaa tehdä kun kone sakkaa, heitin lentokoneista kiinnostuneelle kolmasluokkalaiselle. Nokka alas ja lisää tehoa, tuli vastaus, miettimättä.
Suomen Kuvalehden juttu saa AF 447:n mysteerin kuulostamaan yhtä yksinkertaiselta. Alan ihmiset FlightForumilla taas huomattavasti mutkikkaammalta.
tiistai 31. toukokuuta 2011
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
Intuitio, inspiraatio
Unkuri:
bates näki kerran kentissä maaseudulla, kuinka mies meni kauppaan ja osti valtavalla rahatukulla tötterökaupalla jäätelöä isolle perheelleen, joka odotti häntä sinisessä kuorma-autossaan.
perhe ajoi pois, eikä bates tavannut heitä enää koskaan, mutta vähitellen hänen päässään syntyi kuvia larkinin perheestä.
HennaHelmi:
Eilen kävelin Helsingissä Kolmen sepän aukion lävitse ja kuulin yhden suunnilleen ikäiseni naisen sanovan toiselle: “Mennäänkö jätskille?” Sivusilmällä näin, että tällä toisella naisella oli vauva kantorepussa ja kysyjällä taapero rattaissa. Suunnilleen sekunnissa oli mielessä valmis tarina helsinkiläisten naisten 20-vuotisesta ystävyydestä: kesärutiineista Pappagallo-jätskeineen ja Espan piknikkeineen, jotka toistuvat samanlaisena kesäisin niin 1990-luvun trumpettihousuissa kuin vuoden 2011 maksimekoissa.
bates näki kerran kentissä maaseudulla, kuinka mies meni kauppaan ja osti valtavalla rahatukulla tötterökaupalla jäätelöä isolle perheelleen, joka odotti häntä sinisessä kuorma-autossaan.
perhe ajoi pois, eikä bates tavannut heitä enää koskaan, mutta vähitellen hänen päässään syntyi kuvia larkinin perheestä.
HennaHelmi:
Eilen kävelin Helsingissä Kolmen sepän aukion lävitse ja kuulin yhden suunnilleen ikäiseni naisen sanovan toiselle: “Mennäänkö jätskille?” Sivusilmällä näin, että tällä toisella naisella oli vauva kantorepussa ja kysyjällä taapero rattaissa. Suunnilleen sekunnissa oli mielessä valmis tarina helsinkiläisten naisten 20-vuotisesta ystävyydestä: kesärutiineista Pappagallo-jätskeineen ja Espan piknikkeineen, jotka toistuvat samanlaisena kesäisin niin 1990-luvun trumpettihousuissa kuin vuoden 2011 maksimekoissa.
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
Aikajatkumo
Jotenkin turvallista, että Töölön kirjasto tuoksuu samalta kuin 70-luvulla sieltä Viisikkoja ja Sivar Ahlrudeja kaivettaessa. Puuttuu vain se lainauskoneen tjunk.
Veikkaajan ja Suomen Kuvalehden jälkeen vielä hetki yläkerrassa, josta löytyi lehteiltäväksi kirjallinen Simo ja Eeva Ristan kuvia. Muistojen mustavalkoinen 70-lukulainen Helsinki. Koko paikka muistutti Neuvostoliittoa, ja niinhän se oli. Silti kaikki tärkeät asiat olivat samoja kuin nytkin.
Lisää Ristojen kuvia verkossa täällä.
Tavallaan samaan liittyvät Kaupunginmuseon kuvapolut.
Veikkaajan ja Suomen Kuvalehden jälkeen vielä hetki yläkerrassa, josta löytyi lehteiltäväksi kirjallinen Simo ja Eeva Ristan kuvia. Muistojen mustavalkoinen 70-lukulainen Helsinki. Koko paikka muistutti Neuvostoliittoa, ja niinhän se oli. Silti kaikki tärkeät asiat olivat samoja kuin nytkin.
Lisää Ristojen kuvia verkossa täällä.
Tavallaan samaan liittyvät Kaupunginmuseon kuvapolut.
tiistai 24. toukokuuta 2011
Suora yhteys
Ehkä Halla-Aho oikeasti suuttui Aamulehden kuvavalinnoista tai ehkä ei, en tiedä. Paljon mielenkiintoisempi asia on kuitenkin poliitikko haistattamassa pitkät tiedotusvälineille.
Epäilemättä Halla-Aho katsoo, että hänellä on varaa. Yli 10 000 ääntä eduskuntavaaleissa ilman perinteisen median tukea. Pikemminkin perinteisen median vastustuksesta huolimatta.
Ennen oli saatava asiansa tiedotusvälineiden kriteerien läpi, tiedotusvälineet puolelleen, oltava myötäsukainen. Vuonna 2011 ainakin joku voi ohittaa systeemin ja puhua verkossa suoraan kohderyhmälleen.
Pitäisin muutosta aika vallankumouksellisena.
Tuore keskustelu Anssi Kelasta, Hymystä ja poistetuista Hymyä kritisoineista kommenteista on samaa sukua. Kohde puhuu kuulijoilleen suoraan, tarvittaessa kertoo, missä kohdin katsoo tiedotusvälineen vääristelleen sanomisiaan. Nostaa tiedotusvälineen aihevalinnat ja käsittelytavan pöydälle kaikkien nähtäväksi.
Epäilemättä Halla-Aho katsoo, että hänellä on varaa. Yli 10 000 ääntä eduskuntavaaleissa ilman perinteisen median tukea. Pikemminkin perinteisen median vastustuksesta huolimatta.
Ennen oli saatava asiansa tiedotusvälineiden kriteerien läpi, tiedotusvälineet puolelleen, oltava myötäsukainen. Vuonna 2011 ainakin joku voi ohittaa systeemin ja puhua verkossa suoraan kohderyhmälleen.
Pitäisin muutosta aika vallankumouksellisena.
Tuore keskustelu Anssi Kelasta, Hymystä ja poistetuista Hymyä kritisoineista kommenteista on samaa sukua. Kohde puhuu kuulijoilleen suoraan, tarvittaessa kertoo, missä kohdin katsoo tiedotusvälineen vääristelleen sanomisiaan. Nostaa tiedotusvälineen aihevalinnat ja käsittelytavan pöydälle kaikkien nähtäväksi.
maanantai 23. toukokuuta 2011
Viikonloppu kesän kynnyksellä
Tämä on kesän parasta aikaa. Elementit jo, silti kaikki vielä edessä. Kuin olla 15-vuotias.
Vihreys kaikkialla, kesän tuoksut. Stadikan kulmilla kaikui lauantaina suomenruotsi. Stafettkarnevalen. Urheilukadulla Korsnäs skolanin delegaatio käveli koko pyörätien leveydeltä, mutta sattuuhan sitä. Sonera Stadiumille paistoi aurinko kuumasti. Kirjaston Picnicin terassilta tervehdys.
Sunnuntaina jätti Naisten kymppi väärälle puolelle Hesperiankatua, ja ilman yhtäkään kameraa. What are the odds, kysyisi. Sen verran aukkoa, että äkkiä yli. Ja paistoi aurinko edelleen kuumasti Sonskille. Screenillä puhui ääneti Aki Riihilahti. Tenavat reenasivat, keittiömestari grillasi, kiekkofaniasuiset kirmasivat, kuvausryhmä tähtäili. Se oli vaikea kysymys että millainen isoveli olet, seuraava sukupolvi arvioi kenkiä vaihtaessaan haastattelijan metkuja.
Illalla tutki poliisipartio pysäköityjä autoja Taivalsaaressa. Moottorivene lipui ulos Taivallahdelta. Hietarannassa poseerasi vaalea neitonen keltavalkoraitaisessa kesämekossaan paljasjalkaiselle kuvaajalle ilta-aurinko selkänsä takana. Hiipi syvemmälle, helmat kastuivat, vaihtoi kesähattunsa punaiseen hiusnauhaan, solahti veteen, ui kierroksen, poseerasi lisää ja pärskytti käsillään vettä.
Väiskin kaltseilla lasinsiruja, pullonkorkkeja ja maalitöhryjä.
Kai omia tweettejään saa käyttää blogimuistiinpanoina?
Soi: Queen: The prophet's song
Vihreys kaikkialla, kesän tuoksut. Stadikan kulmilla kaikui lauantaina suomenruotsi. Stafettkarnevalen. Urheilukadulla Korsnäs skolanin delegaatio käveli koko pyörätien leveydeltä, mutta sattuuhan sitä. Sonera Stadiumille paistoi aurinko kuumasti. Kirjaston Picnicin terassilta tervehdys.
Sunnuntaina jätti Naisten kymppi väärälle puolelle Hesperiankatua, ja ilman yhtäkään kameraa. What are the odds, kysyisi. Sen verran aukkoa, että äkkiä yli. Ja paistoi aurinko edelleen kuumasti Sonskille. Screenillä puhui ääneti Aki Riihilahti. Tenavat reenasivat, keittiömestari grillasi, kiekkofaniasuiset kirmasivat, kuvausryhmä tähtäili. Se oli vaikea kysymys että millainen isoveli olet, seuraava sukupolvi arvioi kenkiä vaihtaessaan haastattelijan metkuja.
Illalla tutki poliisipartio pysäköityjä autoja Taivalsaaressa. Moottorivene lipui ulos Taivallahdelta. Hietarannassa poseerasi vaalea neitonen keltavalkoraitaisessa kesämekossaan paljasjalkaiselle kuvaajalle ilta-aurinko selkänsä takana. Hiipi syvemmälle, helmat kastuivat, vaihtoi kesähattunsa punaiseen hiusnauhaan, solahti veteen, ui kierroksen, poseerasi lisää ja pärskytti käsillään vettä.
Väiskin kaltseilla lasinsiruja, pullonkorkkeja ja maalitöhryjä.
Kai omia tweettejään saa käyttää blogimuistiinpanoina?
Soi: Queen: The prophet's song
perjantai 20. toukokuuta 2011
Johtopäätös
Olin vasta kansakoulussa siihen aikaan kun Panssaripartio oli suosikkisarjani TV:ssä. Jos se olisi ollut yhtään vanhempana, Marusja olisi kyllä jäänyt paremmin mieleen.
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Akkujumppa
Nokian E90 toimi kaksi vuotta ja ylikin moitteettomasti, mutta yhtäkkiä alkoi viikonkin kestänyt akku tyhjetä puolessa vuorokaudessa. Muutoksen äkillisyys sai epäilemään ohjelmisto-ongelmaa, mutta ostin kokeeksi uuden akun.
Ei parannusta.
Seuraavaksi käyttöjärjestelmän päivitys kunhan sellainen latausohjelmistoineen oli ensin löytynyt ja puhelin aikanaan elpynyt pimennyttyään päivittäessä kertaalleen kokonaan.
Ei parannusta.
Joku suositteli vielä käyttöjärjestelmän päivittämisen jatkoksi näppäinresetointia. Nyt on sekin kokeiltu.
Katsotaan, tuleeko edelleenkään parannusta.
Ärsyttäisi moisen takia hankkia uutta puhelinta kun tämä on muuten hyvä. (Vaikka kameranäppäin onkin kadonnut eikä kuvia enää oteta, mutta se on toinen ongelma.)
Ei parannusta.
Seuraavaksi käyttöjärjestelmän päivitys kunhan sellainen latausohjelmistoineen oli ensin löytynyt ja puhelin aikanaan elpynyt pimennyttyään päivittäessä kertaalleen kokonaan.
Ei parannusta.
Joku suositteli vielä käyttöjärjestelmän päivittämisen jatkoksi näppäinresetointia. Nyt on sekin kokeiltu.
Katsotaan, tuleeko edelleenkään parannusta.
Ärsyttäisi moisen takia hankkia uutta puhelinta kun tämä on muuten hyvä. (Vaikka kameranäppäin onkin kadonnut eikä kuvia enää oteta, mutta se on toinen ongelma.)
Aamunkostealla kadulla
Pyöräilijä polki ajoradan oikeaa reunaa kypärä päässä ja pysähtyi asianmukaisesti punaisiin valoihin. Moista ihmettä piti oikein tuijottaa.
Mutta sarkasmia ei kyllä pidä päästää hallitsevaksi tyylilajiksi.
Mutta sarkasmia ei kyllä pidä päästää hallitsevaksi tyylilajiksi.
tiistai 17. toukokuuta 2011
Sekoituksia
Airbus Hornetista ja Hornet Airbusista (sekä muutamia jääkiekkoihmisiä).
Ja isänmaallinen hurmio on outoa, kuulemma.
Ja isänmaallinen hurmio on outoa, kuulemma.
maanantai 16. toukokuuta 2011
Urheilua ja musiikkia vol x
Koleaan harmaaseen sunnuntaihin sopivat hidas aamukahvi sanomalehtineen ja lounaan jälkeinen Agatha Christien Aikataulukon arvoituksen lueskelu, joka sumenee päikkäreiksi sohvalla.
Illalla löytyi yksi maaleista Väiskin sivunurmelta parahiksi pikkupelille ja laukaisukisoille.
Sivummalla faijat saattoivat keskustella vaikkapa Helsingin 30-luvun orkesterikuvioista. Mikä sen ajan taloudessa oli niin erilaista, että tanssipaikat täyttyivät ja niissä saattoi illasta toiseen soittaa isoja kokoonpanoja? Okei, 30-luku oli loppuaan kohden nousukautta, mutta maa kai kumminkin nykyistä köyhempi. Ja nyt ravintolat eivät tahdo pysyä pystyssä ilman niitä orkestereitakaan.
Illan kiekkofinaalin ääreen ehdin toisessa erässä: Ruotsi teki heti maalin, ja poistuttuani paikalta Suomi tasoitti. Kannatti siis viettää päätöserä makkarissa lueskellen iPadista uusinta Suomen Kuvalehteä. Kuvat tosiaan näyttävät siinä vielä paljon paremmilta kuin printissä.
Palatessani ruudun ääreen oli peliaikaa vajaat kolme minuuttia ja peli selvä. Kiekkotunnelmista lisää Avokatsomossa.
Henkilökohtaisten mieltymysten valossa viimeksi kulunut vuosi on ollut ainutlaatuinen. Kaksi salibandyn MM-kultaa, HJK:n mestaruus, IFK:n mestaruus ja nyt vielä kiekkokultaa. Jalkapallon arvokisojen lopputurnauspaikan olisi toki vielä voinut ottaa.
Maanantaiaamun sade oli kesäinen ja ilmassa häivähdys lehmusten tuoksua. Töölö.
Illalla löytyi yksi maaleista Väiskin sivunurmelta parahiksi pikkupelille ja laukaisukisoille.
Sivummalla faijat saattoivat keskustella vaikkapa Helsingin 30-luvun orkesterikuvioista. Mikä sen ajan taloudessa oli niin erilaista, että tanssipaikat täyttyivät ja niissä saattoi illasta toiseen soittaa isoja kokoonpanoja? Okei, 30-luku oli loppuaan kohden nousukautta, mutta maa kai kumminkin nykyistä köyhempi. Ja nyt ravintolat eivät tahdo pysyä pystyssä ilman niitä orkestereitakaan.
Illan kiekkofinaalin ääreen ehdin toisessa erässä: Ruotsi teki heti maalin, ja poistuttuani paikalta Suomi tasoitti. Kannatti siis viettää päätöserä makkarissa lueskellen iPadista uusinta Suomen Kuvalehteä. Kuvat tosiaan näyttävät siinä vielä paljon paremmilta kuin printissä.
Palatessani ruudun ääreen oli peliaikaa vajaat kolme minuuttia ja peli selvä. Kiekkotunnelmista lisää Avokatsomossa.
Henkilökohtaisten mieltymysten valossa viimeksi kulunut vuosi on ollut ainutlaatuinen. Kaksi salibandyn MM-kultaa, HJK:n mestaruus, IFK:n mestaruus ja nyt vielä kiekkokultaa. Jalkapallon arvokisojen lopputurnauspaikan olisi toki vielä voinut ottaa.
Maanantaiaamun sade oli kesäinen ja ilmassa häivähdys lehmusten tuoksua. Töölö.
perjantai 13. toukokuuta 2011
Oppia ja happea
Torstain päiväkävelyllä oli vesi Taivallahden rannoilla matalalla. Se on matalalla, jos kivelle Taivalsaaren kärjessä pystyy kävelemään kuivin jaloin.
Kuulokkeissa HS:n uusi uutispäätoimittaja kertoi, että kilpailu on kovaa mutta meillä on loistava tiimi. Verrattain mielenkiintoista oli sen sijaan jollei tabloid- formaatin kehuminen niin ainakin se, että printissä julkaistaan tulevaisuudessa entistä vähemmän mutta entistä hiotumpaa.
Nurmikentällä jo kunnolla hanhenpaskaa.
Piti napata soittimeen yksityiskouluista kertova Enbuske-jakso, mutta olikin tullut kuusi viikkoa vanha euron kriisistä kertova. Perin mielenkiintoinen sekin.
Aiheesta ovat keskustelemassa ETLAn ja EVAn toimitusjohtaja Sixten Korkman, Ålandsbankenin varainhoidon toimitusjohtaja Stefan Törnqvist ja poliittisen taloustieteen tutkija Lauri Holappa Helsingin yliopistosta.
Rahaherrojen sanamuodot olivat kohteliaat, mutta sisältö Pohjois- ja Etelä-Euroopan talouskulttuurieroista sekä Kreikan mahdollisuuksista (lumipallo helvetissä) yllättävän suoraa. (Sivuhuomiona haastateltujen ulosanneista, että ohjelman tutkija kuulosti pankkiherrojen rinnalla innokkaalta juniorilta.)
Väiskin kenttä lanattu.
Kuulokkeissa HS:n uusi uutispäätoimittaja kertoi, että kilpailu on kovaa mutta meillä on loistava tiimi. Verrattain mielenkiintoista oli sen sijaan jollei tabloid- formaatin kehuminen niin ainakin se, että printissä julkaistaan tulevaisuudessa entistä vähemmän mutta entistä hiotumpaa.
Nurmikentällä jo kunnolla hanhenpaskaa.
Piti napata soittimeen yksityiskouluista kertova Enbuske-jakso, mutta olikin tullut kuusi viikkoa vanha euron kriisistä kertova. Perin mielenkiintoinen sekin.
Aiheesta ovat keskustelemassa ETLAn ja EVAn toimitusjohtaja Sixten Korkman, Ålandsbankenin varainhoidon toimitusjohtaja Stefan Törnqvist ja poliittisen taloustieteen tutkija Lauri Holappa Helsingin yliopistosta.
Rahaherrojen sanamuodot olivat kohteliaat, mutta sisältö Pohjois- ja Etelä-Euroopan talouskulttuurieroista sekä Kreikan mahdollisuuksista (lumipallo helvetissä) yllättävän suoraa. (Sivuhuomiona haastateltujen ulosanneista, että ohjelman tutkija kuulosti pankkiherrojen rinnalla innokkaalta juniorilta.)
Väiskin kenttä lanattu.
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Tulee kirjoittaa joka päivä
Kesäisiä tuoksuja tänään. Aurinkoa, pölyä, asvalttia.
Assosiaatioita: Fillari, tennarit, fudis, koulutuntien suolaaminen, välkällä kulmakaupasta haetut jädet, Lintsi.
Kesän ensimmäiset tötteröt jäätelökioskista Taivallahden tenniskenttien luota. Maraschinoa, pikkuneidille minttusuklaata.
Seuraava sukupolvi nousi Beechcraftilla Tallinnasta ja ylitti Suomenlahden mutta luovutti ohjaimet minulle siirtyessään syömään muusia ja Lauttasaaren sillalta ongittuja silakoita. Minä laskeuduin toisella yrittämällä Helsinki-Vantaalle. Silakat olivat rapeita ja hyviä.
Illalla yritti hahmo pää siteisiin käärittynä nojata hautausmaan kiviaitaan muttei kahden ohikulkijan avusta huolimatta pysynyt tolpillaan. Auttajat viittoilivat kiivaasti Mechelininkatua ajavalle mustallemaijalle, joka väläytti siniset läikkymään ja kurvasi apuun.
Myöhemmin samana iltana oli vapuksi valmistunut sima kuivakan kirpeän sitruunaista ja kovin kuohuvaa. Kaadoin itselleni toisen ja kolmannenkin lasillisen.
Assosiaatioita: Fillari, tennarit, fudis, koulutuntien suolaaminen, välkällä kulmakaupasta haetut jädet, Lintsi.
Kesän ensimmäiset tötteröt jäätelökioskista Taivallahden tenniskenttien luota. Maraschinoa, pikkuneidille minttusuklaata.
Seuraava sukupolvi nousi Beechcraftilla Tallinnasta ja ylitti Suomenlahden mutta luovutti ohjaimet minulle siirtyessään syömään muusia ja Lauttasaaren sillalta ongittuja silakoita. Minä laskeuduin toisella yrittämällä Helsinki-Vantaalle. Silakat olivat rapeita ja hyviä.
Illalla yritti hahmo pää siteisiin käärittynä nojata hautausmaan kiviaitaan muttei kahden ohikulkijan avusta huolimatta pysynyt tolpillaan. Auttajat viittoilivat kiivaasti Mechelininkatua ajavalle mustallemaijalle, joka väläytti siniset läikkymään ja kurvasi apuun.
Myöhemmin samana iltana oli vapuksi valmistunut sima kuivakan kirpeän sitruunaista ja kovin kuohuvaa. Kaadoin itselleni toisen ja kolmannenkin lasillisen.
Katutaistelut
Vauhdilla kiitänyt pyöräilijä pyrki varmaan pitämään kevyen liikenteen puolta kun ringitti jo kaukaa kelloa ja läimäytti kohdalla avokämmenellä taksin takalasiin niin että kumahti.
Mutta taksi oli sentään parhaansa mukaan pyrkimässä pois alta, perä vain jäi pyörätien puolelle kun Urheilukadun autojono edessä pysähtyi eikä sekaan vielä mahtunutkaan.
Olisikohan pitänyt läimäyttää sitä pyöräilijää, joka yritti jalkakäytävällä kiemurrella liikennemerkkitolpan ja nuorimmaiseni välistä hipaisten molempia?
Mutta taksi oli sentään parhaansa mukaan pyrkimässä pois alta, perä vain jäi pyörätien puolelle kun Urheilukadun autojono edessä pysähtyi eikä sekaan vielä mahtunutkaan.
Olisikohan pitänyt läimäyttää sitä pyöräilijää, joka yritti jalkakäytävällä kiemurrella liikennemerkkitolpan ja nuorimmaiseni välistä hipaisten molempia?
maanantai 9. toukokuuta 2011
Merseburgin aamuaurinko
Finaalin jälkeen oli Weissenfelsin tähtitaivas, teltasta kumpuava diskonjytke, ympärillä puolipimeässä vellova monikielinen lauma ja muovimuki olutta. Pahimpaan hiukaisuun yksi Bratwurst.
Hotellilla tavarat kasaan ja melkein viideksi tunniksi nukkumaan.
Suihkunraikkaana aamiaisella riittivät mysli ja kahvi. Koko viikon vohvelista, hillosta ja kermavaahdosta pidättäytynyt fyssari palkitsi itsensä nyt kahdella.
Merseburgin aamuaurinko kimmelsi kultamitaleissa maailmanmestarien pakkautuessa bussiin. Kuusikaistaisella Berliiniin porotti, matkustajat nuokkuivat puoliunessa. Kuski näytti vielä enemmän Das Bootin KaLeulta kuin mennessä.
Tegelissä Currywurst-kyltti, mutta maistamatta jäi kiirehtiessäni checkinjonoon.
Käytäväpaikkaa ehdotin, mutta sisällä Airbus 319:ssa kirjain osoittautui ikkunaksi. Vyöttäydyttyäni kertoi saksatar minun istuvan hänen paikallaan. Vertailtiin liput ja tutkittiin merkintä hyllynsyrjässä. En istunut, mutta tarjouduin vaihtamaan jos asia on tärkeä. Vaihdettiin.
Kolmioleivistä päästyä perämies onnitteli äitejä ja maailmanmestareita, kertoi sään Helsingissä olevan kaunis.
Kierrosten pudotessa komeili alla vasta Tallinna, mutta kohta jo Vuosaari, johon oikeassa kohdassa tehty kaarto oikeaan tarjosi hienon näkymän. Tuossa metroasema, tuolla satama laivoineen. Sitten Sköldvik, jota olen katsellut paljon enemmän maasta. Tai ihan tarkalleen ottaen mereltä. Tai laiturissa olevasta aluksesta. Laitureissa neljä tankkeria, yksi lahdella matkalla ulos merelle. Edempänä Porvoo, sitten jo tiukka kaarto vasempaan ja laskuun lounasta kohti. Konetta tanssitti kuten aurinkoisina kevätpäivinä aina.
Aulassa vielä muistikortti täyteen maailmanmestareita ja onnittelijoita.
Kotona odottivat porkkanalaatikko ja karjalanpaisti, illalla aurinkoisella Väiskillä laukaisukisa.
Väsytti.
Hotellilla tavarat kasaan ja melkein viideksi tunniksi nukkumaan.
Suihkunraikkaana aamiaisella riittivät mysli ja kahvi. Koko viikon vohvelista, hillosta ja kermavaahdosta pidättäytynyt fyssari palkitsi itsensä nyt kahdella.
Merseburgin aamuaurinko kimmelsi kultamitaleissa maailmanmestarien pakkautuessa bussiin. Kuusikaistaisella Berliiniin porotti, matkustajat nuokkuivat puoliunessa. Kuski näytti vielä enemmän Das Bootin KaLeulta kuin mennessä.
Tegelissä Currywurst-kyltti, mutta maistamatta jäi kiirehtiessäni checkinjonoon.
Käytäväpaikkaa ehdotin, mutta sisällä Airbus 319:ssa kirjain osoittautui ikkunaksi. Vyöttäydyttyäni kertoi saksatar minun istuvan hänen paikallaan. Vertailtiin liput ja tutkittiin merkintä hyllynsyrjässä. En istunut, mutta tarjouduin vaihtamaan jos asia on tärkeä. Vaihdettiin.
Kolmioleivistä päästyä perämies onnitteli äitejä ja maailmanmestareita, kertoi sään Helsingissä olevan kaunis.
Kierrosten pudotessa komeili alla vasta Tallinna, mutta kohta jo Vuosaari, johon oikeassa kohdassa tehty kaarto oikeaan tarjosi hienon näkymän. Tuossa metroasema, tuolla satama laivoineen. Sitten Sköldvik, jota olen katsellut paljon enemmän maasta. Tai ihan tarkalleen ottaen mereltä. Tai laiturissa olevasta aluksesta. Laitureissa neljä tankkeria, yksi lahdella matkalla ulos merelle. Edempänä Porvoo, sitten jo tiukka kaarto vasempaan ja laskuun lounasta kohti. Konetta tanssitti kuten aurinkoisina kevätpäivinä aina.
Aulassa vielä muistikortti täyteen maailmanmestareita ja onnittelijoita.
Kotona odottivat porkkanalaatikko ja karjalanpaisti, illalla aurinkoisella Väiskillä laukaisukisa.
Väsytti.
lauantai 7. toukokuuta 2011
Viides käsky
Maanantaiaamuko se oli kun TV oli herättämässä, ja unen läpi tunkeutuivat yhä uudelleen saksankielisen puheen seasta sanat "bin Laden". Vasta vähän myöhemmin tajusin, että oli kerrottu etsitty tavoitetun.
Kuinkahan monta kymmentä tai sataa kertaa vastaava erikoisjoukko on istunut kypäränhihnat kiristettyinä aseet ladattuina helikoptereissa odottamassa lähtökäskyä, joka sittemmin on peruttu kun kohteesta ei saatukaan varmistusta? Tai pilotin tai taistelulennokin operaattorin sormi laukaisunapilla.
Totta kai pakistanilaiset tiesivät, missä Osama on. Ja totta kai juuri he kavalsivat suojattinsa amerikkalaisille, tulee väistämättä mieleen. Tai siis jotkut heistä. Ehkä vielä meidän elinaikanamme saamme lukea jonkun muistelmista tai Wikileaksista, mitä tapahtui. Tai sitten Osama grillaa Etelämantereella Hitlerin kanssa.
Kaipa terroristijohtajaksi nimetyn surmaaminen on vähintäänkin epäilyttävää ja tällaisissa teksteissä miettimisen arvoisia faktoja kunhan näkee helppojen edistyksellisten kliseiden läpi. Samalla sitä on turtunut ajattelemaan, että näinhän se oikeasti menee. Hankalat tyypit tapetaan ja sama kierre jatkuu aina vain.
Kuolemantuomiosta kertoo myös lentokentältä ostettu Grishamin The Confession, joka osoittautui paitsi tutun grishammaiseksi vaikeasti keskeytettäväksi jännäriksi myös vakavaksi kannanotoksi asiassa. Teki vaikutuksen, varsinkin kohta, jota en nyt sitten kuitenkaan spoilaa.
Kuinkahan monta kymmentä tai sataa kertaa vastaava erikoisjoukko on istunut kypäränhihnat kiristettyinä aseet ladattuina helikoptereissa odottamassa lähtökäskyä, joka sittemmin on peruttu kun kohteesta ei saatukaan varmistusta? Tai pilotin tai taistelulennokin operaattorin sormi laukaisunapilla.Totta kai pakistanilaiset tiesivät, missä Osama on. Ja totta kai juuri he kavalsivat suojattinsa amerikkalaisille, tulee väistämättä mieleen. Tai siis jotkut heistä. Ehkä vielä meidän elinaikanamme saamme lukea jonkun muistelmista tai Wikileaksista, mitä tapahtui. Tai sitten Osama grillaa Etelämantereella Hitlerin kanssa.
Kaipa terroristijohtajaksi nimetyn surmaaminen on vähintäänkin epäilyttävää ja tällaisissa teksteissä miettimisen arvoisia faktoja kunhan näkee helppojen edistyksellisten kliseiden läpi. Samalla sitä on turtunut ajattelemaan, että näinhän se oikeasti menee. Hankalat tyypit tapetaan ja sama kierre jatkuu aina vain.
Kuolemantuomiosta kertoo myös lentokentältä ostettu Grishamin The Confession, joka osoittautui paitsi tutun grishammaiseksi vaikeasti keskeytettäväksi jännäriksi myös vakavaksi kannanotoksi asiassa. Teki vaikutuksen, varsinkin kohta, jota en nyt sitten kuitenkaan spoilaa.
torstai 5. toukokuuta 2011
Saksaa aamiaisella
Grillatut tomaatit ja herkkusienet ovat mainioita aamupalalla. Ja pienessä kannussa pöytään tarjoiltava kahvi erinomaista. Lohessa saisi olla enemmän savua ja enemmän suolaa.
Pöytälukemisena Handelsblatt, joka kertoi maan talouden olevan nousussa. Esimerkiksi BMW ja Siemens tehneet huipputuloksia, jälkimmäinen etenkin uusiutuviin energiamuotoihin liittyvällä teknologiallaan. Siemens, lukee myös tuulivoimaloissa, joita tässä Merseburgin ja Weissenfelsin välillä Leunassa komeilee kymmeniä. On myös jalostamoa, paperitehdasta ja horisontissa höyryävät harmaat ydinvoimalan suippiot. Ja pellollinen aurinkokennoja. Ja vihreää ja keltaista peltoa.
Valtatie 91 on kovasti suora, maisema vihreä ja tuoksut kesäiset. Eilen tuli vastaan viikon ensimmäinen Trabant. Muuten autokanta on vähintään Suomen tasoa ellei uudempaa.
Toissa yönä yhdeksän ja puolen tunnin unet, viime yönä vielä pidemmät. Yhdessä unessa SSV ja SPV pelasivat finaalia jumppasalissa ja Tommy Koponen viiletti laitahyökkääjänä numerolla 11. Toisessa oli finaali Tampereella alkamassa mutta minulla liput juuri lähdössä olevaan junaan.
Aamiaistarjoilijaa kiinnostivat Suomen joukkueen esitykset ja mestaruusmahdollisuudet. Varoitin, että Ruotsi on superhyvä ja Tshekkikin voi yllättää.
Anssi Kelan kuvauksesta päätellen Rushin esiintymisen menettäminen täällä olon vuoksi oli menetys.
Pöytälukemisena Handelsblatt, joka kertoi maan talouden olevan nousussa. Esimerkiksi BMW ja Siemens tehneet huipputuloksia, jälkimmäinen etenkin uusiutuviin energiamuotoihin liittyvällä teknologiallaan. Siemens, lukee myös tuulivoimaloissa, joita tässä Merseburgin ja Weissenfelsin välillä Leunassa komeilee kymmeniä. On myös jalostamoa, paperitehdasta ja horisontissa höyryävät harmaat ydinvoimalan suippiot. Ja pellollinen aurinkokennoja. Ja vihreää ja keltaista peltoa.
Valtatie 91 on kovasti suora, maisema vihreä ja tuoksut kesäiset. Eilen tuli vastaan viikon ensimmäinen Trabant. Muuten autokanta on vähintään Suomen tasoa ellei uudempaa.
Toissa yönä yhdeksän ja puolen tunnin unet, viime yönä vielä pidemmät. Yhdessä unessa SSV ja SPV pelasivat finaalia jumppasalissa ja Tommy Koponen viiletti laitahyökkääjänä numerolla 11. Toisessa oli finaali Tampereella alkamassa mutta minulla liput juuri lähdössä olevaan junaan.
Aamiaistarjoilijaa kiinnostivat Suomen joukkueen esitykset ja mestaruusmahdollisuudet. Varoitin, että Ruotsi on superhyvä ja Tshekkikin voi yllättää.
Anssi Kelan kuvauksesta päätellen Rushin esiintymisen menettäminen täällä olon vuoksi oli menetys.
maanantai 2. toukokuuta 2011
Vapputaivaalle
Vappulounaaksi lohkiksia ja kebablihaa Korv-Göranin kastikkeella. Ja HK:n nakkeja napsahduksineen ja hienoisine savunmakuineen. Simaa.
Myöhemmin Finskin bussin pysäkki oli kadonnut Töölönkadulta, joten pudotin kassin Töölöntorilla Mercedeksen takaluukkuun ja istuin takapenkille. Lentokentän lähellä taivaalta putosi räntäkuuro.
Kentän apteekista setiritsiinidihydrokloridia, kirjakioskista Grishamia. Bussilla platan perukoille paloaseman kupeeseen, jossa Airbus jo odotti. Minusta vasemmasta moottorista kuului outoa rahinaa. Koneemme rullasi kolmanneksi jonoon ja pääsi aikanaan piikkiin. Kaiuttimista lipui Myrskyluodon Maijaa, mutta minä kuulen aina lähtökiidon alkaessa Highway to the danger zonea. Ei olisi pitänyt katsoa Top Gunia toista kertaa. Monitorin kuvassa tiet ja teollisuushallit kutistuivat.
Kananpala ja pinaatti-tortellini-jotkin keskeyttivät Grishamin hetkeksi. Omenamehua, tietenkin, ja teetä.
Lähestymisessä konetta tanssitti. Tegelissä standing arrival.
Bussikuski näytti Das Bootin veneenpäälliköltä. Kilometri toisensa jälkeen suoransuoraa Autobahnia etelään. Kylteistä tuli mieleen eräitä tapahtumia, kuten minulle aina. Wannsee, Potsdam, Dresden, Elbe. Dessaun rajalla Bauhaus-nähtävyyskilpi sentään Kandinskyn, Moholy-Nagyn ja kumppanit.
Valo madaltui ja saturoitui. Horisontti kävi liekehtivän oranssiksi, sitten anilliininpunaiseksi. Autojen valot alkoivat häikäistä.
Merseburgissa jo pimeää. Mutta tuometko täällä jo huikaisevasti tuoksuvat vaiko syreenit? Huoneessa odottanut complimentary kivennäisvesi tiesi paikkansa.
Myöhemmin Finskin bussin pysäkki oli kadonnut Töölönkadulta, joten pudotin kassin Töölöntorilla Mercedeksen takaluukkuun ja istuin takapenkille. Lentokentän lähellä taivaalta putosi räntäkuuro.
Kentän apteekista setiritsiinidihydrokloridia, kirjakioskista Grishamia. Bussilla platan perukoille paloaseman kupeeseen, jossa Airbus jo odotti. Minusta vasemmasta moottorista kuului outoa rahinaa. Koneemme rullasi kolmanneksi jonoon ja pääsi aikanaan piikkiin. Kaiuttimista lipui Myrskyluodon Maijaa, mutta minä kuulen aina lähtökiidon alkaessa Highway to the danger zonea. Ei olisi pitänyt katsoa Top Gunia toista kertaa. Monitorin kuvassa tiet ja teollisuushallit kutistuivat.
Kananpala ja pinaatti-tortellini-jotkin keskeyttivät Grishamin hetkeksi. Omenamehua, tietenkin, ja teetä.
Lähestymisessä konetta tanssitti. Tegelissä standing arrival.
Bussikuski näytti Das Bootin veneenpäälliköltä. Kilometri toisensa jälkeen suoransuoraa Autobahnia etelään. Kylteistä tuli mieleen eräitä tapahtumia, kuten minulle aina. Wannsee, Potsdam, Dresden, Elbe. Dessaun rajalla Bauhaus-nähtävyyskilpi sentään Kandinskyn, Moholy-Nagyn ja kumppanit.
Valo madaltui ja saturoitui. Horisontti kävi liekehtivän oranssiksi, sitten anilliininpunaiseksi. Autojen valot alkoivat häikäistä.
Merseburgissa jo pimeää. Mutta tuometko täällä jo huikaisevasti tuoksuvat vaiko syreenit? Huoneessa odottanut complimentary kivennäisvesi tiesi paikkansa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
