Koleaan harmaaseen sunnuntaihin sopivat hidas aamukahvi sanomalehtineen ja lounaan jälkeinen Agatha Christien Aikataulukon arvoituksen lueskelu, joka sumenee päikkäreiksi sohvalla.
Illalla löytyi yksi maaleista Väiskin sivunurmelta parahiksi pikkupelille ja laukaisukisoille.
Sivummalla faijat saattoivat keskustella vaikkapa Helsingin 30-luvun orkesterikuvioista. Mikä sen ajan taloudessa oli niin erilaista, että tanssipaikat täyttyivät ja niissä saattoi illasta toiseen soittaa isoja kokoonpanoja? Okei, 30-luku oli loppuaan kohden nousukautta, mutta maa kai kumminkin nykyistä köyhempi. Ja nyt ravintolat eivät tahdo pysyä pystyssä ilman niitä orkestereitakaan.
Illan kiekkofinaalin ääreen ehdin toisessa erässä: Ruotsi teki heti maalin, ja poistuttuani paikalta Suomi tasoitti. Kannatti siis viettää päätöserä makkarissa lueskellen iPadista uusinta Suomen Kuvalehteä. Kuvat tosiaan näyttävät siinä vielä paljon paremmilta kuin printissä.
Palatessani ruudun ääreen oli peliaikaa vajaat kolme minuuttia ja peli selvä. Kiekkotunnelmista lisää Avokatsomossa.
Henkilökohtaisten mieltymysten valossa viimeksi kulunut vuosi on ollut ainutlaatuinen. Kaksi salibandyn MM-kultaa, HJK:n mestaruus, IFK:n mestaruus ja nyt vielä kiekkokultaa. Jalkapallon arvokisojen lopputurnauspaikan olisi toki vielä voinut ottaa.
Maanantaiaamun sade oli kesäinen ja ilmassa häivähdys lehmusten tuoksua. Töölö.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti