Merseburgin aamuaurinko

Finaalin jälkeen oli Weissenfelsin tähtitaivas, teltasta kumpuava diskonjytke, ympärillä puolipimeässä vellova monikielinen lauma ja muovimuki olutta. Pahimpaan hiukaisuun yksi Bratwurst.

Hotellilla tavarat kasaan ja melkein viideksi tunniksi nukkumaan.

Suihkunraikkaana aamiaisella riittivät mysli ja kahvi. Koko viikon vohvelista, hillosta ja kermavaahdosta pidättäytynyt fyssari palkitsi itsensä nyt kahdella.

Merseburgin aamuaurinko kimmelsi kultamitaleissa maailmanmestarien pakkautuessa bussiin. Kuusikaistaisella Berliiniin porotti, matkustajat nuokkuivat puoliunessa. Kuski näytti vielä enemmän Das Bootin KaLeulta kuin mennessä.

Tegelissä Currywurst-kyltti, mutta maistamatta jäi kiirehtiessäni checkinjonoon.

Käytäväpaikkaa ehdotin, mutta sisällä Airbus 319:ssa kirjain osoittautui ikkunaksi. Vyöttäydyttyäni kertoi saksatar minun istuvan hänen paikallaan. Vertailtiin liput ja tutkittiin merkintä hyllynsyrjässä. En istunut, mutta tarjouduin vaihtamaan jos asia on tärkeä. Vaihdettiin.

Kolmioleivistä päästyä perämies onnitteli äitejä ja maailmanmestareita, kertoi sään Helsingissä olevan kaunis.

Kierrosten pudotessa komeili alla vasta Tallinna, mutta kohta jo Vuosaari, johon oikeassa kohdassa tehty kaarto oikeaan tarjosi hienon näkymän. Tuossa metroasema, tuolla satama laivoineen. Sitten Sköldvik, jota olen katsellut paljon enemmän maasta. Tai ihan tarkalleen ottaen mereltä. Tai laiturissa olevasta aluksesta. Laitureissa neljä tankkeria, yksi lahdella matkalla ulos merelle. Edempänä Porvoo, sitten jo tiukka kaarto vasempaan ja laskuun lounasta kohti. Konetta tanssitti kuten aurinkoisina kevätpäivinä aina.

Aulassa vielä muistikortti täyteen maailmanmestareita ja onnittelijoita.

Kotona odottivat porkkanalaatikko ja karjalanpaisti, illalla aurinkoisella Väiskillä laukaisukisa.

Väsytti.