keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Katutaistelut

Vauhdilla kiitänyt pyöräilijä pyrki varmaan pitämään kevyen liikenteen puolta kun ringitti jo kaukaa kelloa ja läimäytti kohdalla avokämmenellä taksin takalasiin niin että kumahti.

Mutta taksi oli sentään parhaansa mukaan pyrkimässä pois alta, perä vain jäi pyörätien puolelle kun Urheilukadun autojono edessä pysähtyi eikä sekaan vielä mahtunutkaan.

Olisikohan pitänyt läimäyttää sitä pyöräilijää, joka yritti jalkakäytävällä kiemurrella liikennemerkkitolpan ja nuorimmaiseni välistä hipaisten molempia?

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

kurvaisin tässä päivänä muutamana erottajankulmasta mannerheimintielle päin, ja kohtasin siinä joukon päin punaista valoa kiitäviä polkupyöräilijöitä. joukko eteni niin määrätietoisesti, että töräytin heille torveani varmistaakseni, etten löydä heitä konepelliltäni.

fillaristien kärkipartion nokkamies pysähtyi keskelle katua, viittilöi vihaisesti minua ohittamaan, ja johti opelini mentyä joukkonsa kadun yli.

siinä vihaisessa viittilöinnissä tiivistyi pääkaupungin liikenteen päivän totuus: minä menen miten haluan, ja se on oikeuteni.

yhdestä viiteen autoa ajaa lähes säännönmukaisesti tuoreista punaisista valoista läpi. suojatien eteen pysähtynyt auto ohitetaan epäröimättä.

taksinkuljettajat eivät muodosta tässä anarkiassa mitään erityistä poikkeusta. mutta taksinkuljettajat lienevät ammattimiehinä ja -naisina tässä karusellissa sittenkin pelkän ajokokemuksensa vuoksi kanssakulkijoiden kannalta muita turvallisempia sääntöjen rikkojia.

nopeusrajoituksen mukaan ajaville soitellaan torvea ja tervehditään sormimerkein. jos keltaisen valon ilmestyessä painaa voimakkaasti jarrua pysähtyäkseen risteykseen, saa jonkin sortin ohjuksen takaluukkuunsa yllätysvierailulle.

Mika kirjoitti...

Olen kallistumassa ajattelemaan, että liikennekäyttäytyminen kaupungissa polarisoituu.

Jotkut antavat tilaa muille mutta moni painaa vauhdilla läpi minäminäminä-hengessä. Aivan liian moni.

Pyöräilijöiden ällistyttävä piittaamattomuus säännöistä pistää aina vain silmääni, vaikka heidän tuhovaikutuksensa on vähäinen. Johtuu ehkä kontrastista kun pyöräilijät lähtökohtaisesti ajatellaan uhreina.