Mainio rupeama tuotti jokusen sataa ruutua, joista monessa iloisia ilmeitä kuten asiaan kuuluikin.
Päivän lomassa ehti vaihtaa kuulumiset tutun jos toisenkin kanssa ja jopa kipaista kotona ruokkimassa natiaiset.
sunnuntai 30. elokuuta 2015
Aurinko Narinkkatorilla
Mainio rupeama tuotti jokusen sataa ruutua, joista monessa iloisia ilmeitä kuten asiaan kuuluikin.
Päivän lomassa ehti vaihtaa kuulumiset tutun jos toisenkin kanssa ja jopa kipaista kotona ruokkimassa natiaiset.
perjantai 28. elokuuta 2015
Kale revisited
Maininta Nuoruustangosta toi heti mieleen Ylen 2006 esittämän dokumentin Elämän kevät: Kale. Kaikeksi yllätykseksi se löytyi Ylen Elävästä arkistosta, ja vuonna 1978 tehty ohjelma pääsi ihon alle yhtä vastustamattomasti kuin viimeksikin.
Lapsuuden Helsinki, totta kai. Dieselpakokaasun mustuttamat kinokset harmaan taivaan alla, juuri se kaupunki, josta Ultra Bra sittemmin lauloi. Kalusteet, hiukset, vaatteet: IFK- ja Jokeri-rotsien parvet. Spårat, Vestio, Pukeva ja muut muistoiksi muuttuneet maamerkit. Braku ja sen ajan hontelonkulmikas lätkälook.
Kale perheineen, sympaattisina käsittämättömässä luontevuudessaan ja avoimuudessaan, joita ohjaajakin erillisessä haastattelussaan melkeinpä kauhisteli. Ero nykyisiin Tosi-TV-ohjelmiin ja ihmisiin, joista joka toinen haluaa harjoiteltuine poseerauksineen olla esiintyjä ja julkkis. Kalen lauluääni.
Kertojan vakavalla vasemmistonuotillaan sekaan luennoimat yhteiskunnalliset näkökulmat sopivat kokonaisuuteen täydellisesti tuomaan oman kontrastinsa.
Ja loppu sitten: Kuvat Linnanmäeltä Nuoruustangon soidessa olisivat jo sellaisinaan riittävän haikeita, mutta lopun lisätiedot ja ohjaajan haastattelu tekevät paketista jo pakahduttavan riipaisevan, niin kliseiseltä kuin moinen ilmaus kuulostaakin. En edelleenkään pystynyt katsomaan liikuttumatta, ja pikainen googlaus vihjaa, etten ole ainoa.
Elämän kauneus, nuoruuden lupaus ja kaiken sietämätön rajallisuus yhdessä hetkessä. Elokuvan ja musiikin valtava voima vaikuttaa ihmiseen.
Lapsuuden Helsinki, totta kai. Dieselpakokaasun mustuttamat kinokset harmaan taivaan alla, juuri se kaupunki, josta Ultra Bra sittemmin lauloi. Kalusteet, hiukset, vaatteet: IFK- ja Jokeri-rotsien parvet. Spårat, Vestio, Pukeva ja muut muistoiksi muuttuneet maamerkit. Braku ja sen ajan hontelonkulmikas lätkälook.
Kale perheineen, sympaattisina käsittämättömässä luontevuudessaan ja avoimuudessaan, joita ohjaajakin erillisessä haastattelussaan melkeinpä kauhisteli. Ero nykyisiin Tosi-TV-ohjelmiin ja ihmisiin, joista joka toinen haluaa harjoiteltuine poseerauksineen olla esiintyjä ja julkkis. Kalen lauluääni.
Kertojan vakavalla vasemmistonuotillaan sekaan luennoimat yhteiskunnalliset näkökulmat sopivat kokonaisuuteen täydellisesti tuomaan oman kontrastinsa.
Ja loppu sitten: Kuvat Linnanmäeltä Nuoruustangon soidessa olisivat jo sellaisinaan riittävän haikeita, mutta lopun lisätiedot ja ohjaajan haastattelu tekevät paketista jo pakahduttavan riipaisevan, niin kliseiseltä kuin moinen ilmaus kuulostaakin. En edelleenkään pystynyt katsomaan liikuttumatta, ja pikainen googlaus vihjaa, etten ole ainoa.
Elämän kauneus, nuoruuden lupaus ja kaiken sietämätön rajallisuus yhdessä hetkessä. Elokuvan ja musiikin valtava voima vaikuttaa ihmiseen.
maanantai 24. elokuuta 2015
Vanha tapa
Kiintoisaa kuunnella vaihteeksi eri esiintyjiä siihen vanhaankin tapaan: koko älpee, kuten ennen sanottiin, A-puolen viimeisine ja muine vähemmänkin läpi lyöneine kappaleineen.
Teoksenakin albumi voi ainakin joskus olla eri asia tai enemmän kuin sen osat.
Esimerkiksi se kohta, jossa Heartbreaker sähköisesti virittyneen äänettömän tahdin kautta vaihtuu Livin' lovin' maidiksi, on korvissani erottuva ja merkityksellinen.
lauantai 22. elokuuta 2015
Osittain edelliseen liittyen...
...kopioin tähän toisaalle kommentiksi kirjoittamani:
Taannoin Twitterissä parempaa maailmaa haluava mutta kiivaasti esiintyvä ihminen vaati, että ”rasistit” ja ”vihapuhe” on vaiennettava. Käsittääkseni hän tarkoitti jonkinlaisia nykyistä rikoslakia laajempia keinoja.
Hyvää tarkoittava henkilö ei mitenkään ymmärtänyt näkemystäni, jossa kerroin olevani yleisellä tasolla hiukan huolestunut halusta vaientaa yhteiskunnassa väärää mieltä olevat tahot. Niin tehtiin esimerkiksi Natsi-Saksassa, Neuvostoliitossa ja DDR:ssä, jossa sielläkin lähdettiin aluksi liikkeelle vain fasismin kitkemisestä. Kukapa niin hyvää tarkoitusta voisi vastustaa?
Jossain vaiheessa kehitystä saatetaan joutua miettimään, kuka ne vaiennettavat väärät asiat määritteleekään ja mitkä ovat määrittelijän motiivit…
Tai kuten Kemppinen eräässä aivan toisessa yhteydessä aikanaan kirjoitti: Ensin rajoittavat oikeuksia hyvää tarkoittavat hölmöt. Sitten tulevat saapasjalkamiehet.
Taannoin Twitterissä parempaa maailmaa haluava mutta kiivaasti esiintyvä ihminen vaati, että ”rasistit” ja ”vihapuhe” on vaiennettava. Käsittääkseni hän tarkoitti jonkinlaisia nykyistä rikoslakia laajempia keinoja.
Hyvää tarkoittava henkilö ei mitenkään ymmärtänyt näkemystäni, jossa kerroin olevani yleisellä tasolla hiukan huolestunut halusta vaientaa yhteiskunnassa väärää mieltä olevat tahot. Niin tehtiin esimerkiksi Natsi-Saksassa, Neuvostoliitossa ja DDR:ssä, jossa sielläkin lähdettiin aluksi liikkeelle vain fasismin kitkemisestä. Kukapa niin hyvää tarkoitusta voisi vastustaa?
Jossain vaiheessa kehitystä saatetaan joutua miettimään, kuka ne vaiennettavat väärät asiat määritteleekään ja mitkä ovat määrittelijän motiivit…
Tai kuten Kemppinen eräässä aivan toisessa yhteydessä aikanaan kirjoitti: Ensin rajoittavat oikeuksia hyvää tarkoittavat hölmöt. Sitten tulevat saapasjalkamiehet.
tiistai 18. elokuuta 2015
Varminta on sulautua joukkoon
Tietenkään eivät kaikki aatteet ole yhtä hyviä, mutta jotain pelottavaa on siinä kun niiden parempienkaan suhteen vaaditaan kovin tiukkaa yhdenmukaisuutta.
Kuten siellä, missä kannatti varmuuden vuoksi ilmoittautua ensimmäisenä mukaan työmaaprikaatin organisoimaan spontaaniin mielenosoitukseen, pitää näyttävästi esillä puolueen pääsihteerin kuvaa ja allekirjoittaa imperialismin vastainen julkilausuma niin, että kaikki varmasti huomaavat.
Muuten oli epäilyttävä ja erityistä silmälläpitoa vaativa henkilö, sillä kuten sanottiin: puolueettomuutta ei voi olla.
Timo Vihavainen: Totaalinen suvaitsemattomuus
Kuten siellä, missä kannatti varmuuden vuoksi ilmoittautua ensimmäisenä mukaan työmaaprikaatin organisoimaan spontaaniin mielenosoitukseen, pitää näyttävästi esillä puolueen pääsihteerin kuvaa ja allekirjoittaa imperialismin vastainen julkilausuma niin, että kaikki varmasti huomaavat.
Muuten oli epäilyttävä ja erityistä silmälläpitoa vaativa henkilö, sillä kuten sanottiin: puolueettomuutta ei voi olla.
Timo Vihavainen: Totaalinen suvaitsemattomuus
maanantai 17. elokuuta 2015
Kesähetki
Yhtäkkiä pysähtynyt kesän kesäisin hetki Kisakallion urheiluopiston rannassa.
Tai ainakin sen tiedostaminen.
Aurinko, järvi, maisemassa sen takana pelto ja rakennukset eikä pelkkä metsä.
Laineiden liplatus rantaan, moottoriveneen pärinä, tuulen suhina puissa.
Tuoksut.
- - -
Jäähallin puolella sitten taas viileys ja kelmeä keinovalo perheiden päästessä ihmettelemään leiriviikonlopun päätösharjoitusta. Alla olleet kymmenen tuntia jäätä ja kaikki oheistreenit vilahtelivat ilmeissä väsymyksenä, mutta hyvin neitoset jaksoivat vielä painaa.
tiistai 11. elokuuta 2015
Rocky
Kuin Kekkonen tai kevytmaito, Rocky on ollut aina. Ikäluokkani tyyppejä hehkuttamassa elokuvaa, hyräilemässä Eye of the tigeria ja tökkimässä samalla paikallaan tanssahdellen tyhjään ilmaan nyrkkeilyiskuja.
Outoa siis, että itse näin vuonna 1976 valmistuneen elokuvan eilen mielestäni ensi kertaa.
Hidastempoinenhan se oli, ja arvattava, ja sävyiltään marraskuisten takakujien tumma. Hihansuista ja kauluksesta sisään kaivautuvan hyisen talvituulen tunsi ruudun tälläkin puolen.
Oli helppo arvata, että varpaidentuijottelun, silmälasien ja pipon alta löytyisi lopulta kaunis nainen, mutta vasta pätkän puolivälissä tajusin, että sehän oli Connie Corleone, itse Talia Shire.
Sympaattinen oli Rockysta amerikkalaisella oveluudella kyllä saatu, ei vähiten underdogien edustaja -näkokulmalla.
Tämä elokuva olisi pitänyt katsoa silloin aikanaan, herkkyysiässä.
Outoa siis, että itse näin vuonna 1976 valmistuneen elokuvan eilen mielestäni ensi kertaa.
Hidastempoinenhan se oli, ja arvattava, ja sävyiltään marraskuisten takakujien tumma. Hihansuista ja kauluksesta sisään kaivautuvan hyisen talvituulen tunsi ruudun tälläkin puolen.
Oli helppo arvata, että varpaidentuijottelun, silmälasien ja pipon alta löytyisi lopulta kaunis nainen, mutta vasta pätkän puolivälissä tajusin, että sehän oli Connie Corleone, itse Talia Shire.
Sympaattinen oli Rockysta amerikkalaisella oveluudella kyllä saatu, ei vähiten underdogien edustaja -näkokulmalla.
Tämä elokuva olisi pitänyt katsoa silloin aikanaan, herkkyysiässä.
maanantai 10. elokuuta 2015
Mallisuoritus
Twitter-maininnasta osui silmiin GROOM-parturiketju, ja vilkaisu nettisivuille teki vaikutuksen.
Mikseivät kaikki palveluyritykset tee tällaisia sivuja? Liikkeiden sijainnit ja puhelunnumerot selvästi esillä, ja kyllä: nettiajanvaraus. Palvelut hintoineen helposti löydettävissä. Toimipisteiden esittelyt (oho, nekin on profiloitu: sport, retro, rock jne). Ja henkilöiden myös: aina kiinnostaa, minkä näköisiä ihmisiä jossain firmassa on odotettavissa vastaan ja keitä he ovat. Blogi ja ajankohtaista-osio, joista näkee, että sivuja päivitetään eikä niitä ole vain tehty ja unohdettu.
Lisätään kehuihin vielä sivujen tyylikäs ulkoasu.
Itse tuskin GROOMiin poikkean, koska hinnat ovat selvästi kovemmat kuin kantaparturillani enkä muutenkaan taida olla ihan tarpeeksi hip, hop ja pop noin trendikkääseen paikkaan, mutta edellytykset täyttävien miesten keskuudessa veikkaan ketjun menestyvän.
Mikseivät kaikki palveluyritykset tee tällaisia sivuja? Liikkeiden sijainnit ja puhelunnumerot selvästi esillä, ja kyllä: nettiajanvaraus. Palvelut hintoineen helposti löydettävissä. Toimipisteiden esittelyt (oho, nekin on profiloitu: sport, retro, rock jne). Ja henkilöiden myös: aina kiinnostaa, minkä näköisiä ihmisiä jossain firmassa on odotettavissa vastaan ja keitä he ovat. Blogi ja ajankohtaista-osio, joista näkee, että sivuja päivitetään eikä niitä ole vain tehty ja unohdettu.
Lisätään kehuihin vielä sivujen tyylikäs ulkoasu.
Itse tuskin GROOMiin poikkean, koska hinnat ovat selvästi kovemmat kuin kantaparturillani enkä muutenkaan taida olla ihan tarpeeksi hip, hop ja pop noin trendikkääseen paikkaan, mutta edellytykset täyttävien miesten keskuudessa veikkaan ketjun menestyvän.
torstai 6. elokuuta 2015
Uudestaan vielä hitaammin
Täällä jo syksyllä 2013 kehumani Tinker tailor soldier spy näkyy löytäneen tiensä myös Netflixiin.
Oli katsottava rauhassa iltayöstä muiden nukkuessa. Kuulokkeet korvilla jokaisesta merkitsevästä katseesta ja englannin kielellä (ja vähän muillakin) huolella tarjoillusta repliikistä nauttien.
En edes tiedä, mikä tässä niin kovin kolahtaa. Jotain samaa kun Len Deightonin kirjoissa.
Oli katsottava rauhassa iltayöstä muiden nukkuessa. Kuulokkeet korvilla jokaisesta merkitsevästä katseesta ja englannin kielellä (ja vähän muillakin) huolella tarjoillusta repliikistä nauttien.
En edes tiedä, mikä tässä niin kovin kolahtaa. Jotain samaa kun Len Deightonin kirjoissa.
keskiviikko 5. elokuuta 2015
Maallikko miettii kaikenlaista
Etelä-Saimaan kannanotto kiertää ja kerää tykkäyksiä verkossa. Ilmeisesti joku persujen kansanedustaja, jonka nimen kuulen tässä ensi kertaa, masinoi väkeä lopettamaan Etelä-Saimaan tilauksensa koska lehti hänen mielestään kohtelee puoluetta epäoikeudenmukaisesti.
Käsittääkseni merkittävä osa Suomen toimittajista tuntee vastenmielisyyttä persuja kohtaan, mutta käsittääkseni yhtä lailla persujen nahassa on vielä paljon paksuntamista ihan tavanomaistakin kritiikkiä kohtaan.
Yleisemmällä tasolla kysymys kuitenkin kiinnostaa.
Etelä-Saimaan yhteiskuntatoimituksen esimies kirjoittaa:
Kun loukkaantunut poliitikko peruuttaa lehtitilauksensa, se kuuluu normaaliin elämänmenoon. Kun päättäjä lähtee masinoimaan kampanjaa lehden vahingoittamiseksi, tavanomaisen rajat ylittyvät.
En muista, miten vaikkapa taistolaiset suhtautuivat aikanaan Uuteen Suomeen tai kokoomuslaiset Tiedonantajaan. Olisivatko saattaneet jopa kehottaa olemaan tilaamatta?
Onko poliitikko kehottamassa karttamaan lehteä, jonka kokee suhtautuvan itseensä tai aatteeseensa kielteisesti, moitittavaa toimintaa vai ihan vain politiikkaa?
Kuinka paljon lehden reaktioon vaikuttaa, että lehdet ovat nykyään taloudellisessa ahdingossa? Olisiko tietystä vaalipiiristä valitulla kansanedustajalla erityinen velvollisuus olla haittaamatta sen alueen maakuntalehden toimintaa, kuten kirjoittaja antaa ymmärtää?
Kun kansanedustaja lähtee aktiivisesti heikentämään oman maakuntansa median toimintaedellytyksiä...
- - -
(Yllä "käsittääkseni" tarkoittaa: "Saatan tietty olla väärässäkin, kertokaa toki jos tiedätte paremmin")
Käsittääkseni merkittävä osa Suomen toimittajista tuntee vastenmielisyyttä persuja kohtaan, mutta käsittääkseni yhtä lailla persujen nahassa on vielä paljon paksuntamista ihan tavanomaistakin kritiikkiä kohtaan.
Yleisemmällä tasolla kysymys kuitenkin kiinnostaa.
Etelä-Saimaan yhteiskuntatoimituksen esimies kirjoittaa:
Kun loukkaantunut poliitikko peruuttaa lehtitilauksensa, se kuuluu normaaliin elämänmenoon. Kun päättäjä lähtee masinoimaan kampanjaa lehden vahingoittamiseksi, tavanomaisen rajat ylittyvät.
En muista, miten vaikkapa taistolaiset suhtautuivat aikanaan Uuteen Suomeen tai kokoomuslaiset Tiedonantajaan. Olisivatko saattaneet jopa kehottaa olemaan tilaamatta?
Onko poliitikko kehottamassa karttamaan lehteä, jonka kokee suhtautuvan itseensä tai aatteeseensa kielteisesti, moitittavaa toimintaa vai ihan vain politiikkaa?
Kuinka paljon lehden reaktioon vaikuttaa, että lehdet ovat nykyään taloudellisessa ahdingossa? Olisiko tietystä vaalipiiristä valitulla kansanedustajalla erityinen velvollisuus olla haittaamatta sen alueen maakuntalehden toimintaa, kuten kirjoittaja antaa ymmärtää?
Kun kansanedustaja lähtee aktiivisesti heikentämään oman maakuntansa median toimintaedellytyksiä...
- - -
(Yllä "käsittääkseni" tarkoittaa: "Saatan tietty olla väärässäkin, kertokaa toki jos tiedätte paremmin")
Aku Ankasta Valerianiin
Yrjöperskeles näyttää olevan hyvinkin tarkasti minun ikäluokkaani, ja peräti samanlaiset ovat myös sarjakuvamuistot. (Ehkä sillä erotuksella, että itse arvioin ensimmäiset 50 Aku Ankan taskukirjaa siedettäviksi, sitten taso putosi liikaa.)
Siksi tämä on pakollinen linkkaus.
Siksi tämä on pakollinen linkkaus.
tiistai 4. elokuuta 2015
Kitkaa
Se kun ottaa kauppareissulle tyhjät pullot mukaan mutta perillä näkee pullokoneen edessä nuorukaisen kaikkine niine samaa tavaraa täynnä olevine muovikasseineen. Ja henkilökunta raivaa juuri tukosta mainiten koneen oikkuilleen koko päivän.
Tulipa ulkoilutettua pulloja.
Tulipa ulkoilutettua pulloja.
sunnuntai 2. elokuuta 2015
HJK - Liverpool FC piippuhyllyltä
Seuraillut Liverpool FC:n tekemisiä Kevin Keeganin ajoista asti eli noin 40 vuotta, mutta ensi kertaa näin joukkueen elävänä. Alkujaan oikeastaan liput juniorin iloksi, mutta kun perillinen sai komennuksen kentän laidalle pallopojaksi, oli rouva luonteva valinta viereen piippuhyllylle.
Oikeiden HJK-fanien boikotoidessa tapahtumaa saattoi punaisen värin isoa osuutta odottaa, mutta kieltämättä määrä yllätti. Ilmeisesti Suomessa on peräti paljon myös ulkomaalaisten joukkueiden ystäviä. Katsomossa kuuli tavallista enemmän myös vieraita kieliä, mikä saattoi liittyä ilmiöön. Ja jos kotijoukkueena olisi ollut joku muu suomalainen kuin Klubi, olisi omakin päämielenkiintoni varmaankin kohdistunut illan vieraisiin.
Säätiedotus oli luvannut lämmintä ja aurinkoista, vaan tässä iässä pitäisi jo tietää, että Helsingissä ennusteet ovat vain suuntaa-antavia. Kohtalaisessa tuulessa harmaiden pilvien alla olisi kuppi kuumaa ollut puoliajalla paikallaan, mutta sain huomata, mitä puheilla Olympiastadionin vanhanaikaisuudesta oli tarkoitettu. Ihmismassassa ei mitään mahdollisuuksia sen enempää kioskeille kuin vessaankaan.
Pöyristyttäviä lipunhintoja lukuun ottamatta ihan siedettävä tapahtuma. Ja koska ilmoitetut runsaat 20 000 ihmistä riittivät täyttämään lehterit vain puoliksi, voinee päätellä, että markkinatalous ja hinta informaatiovälineenä toimivat.
Illalla löytyi vielä TV:n kuutoskanavalta yllättäen Saksan Supercupin toinen jakso. Titteli kirposi kirpeästi FC Bayernin hyppysistä viime hetkillä, mutta minkäs teet kun toisilla on Bendtner.
Oikeiden HJK-fanien boikotoidessa tapahtumaa saattoi punaisen värin isoa osuutta odottaa, mutta kieltämättä määrä yllätti. Ilmeisesti Suomessa on peräti paljon myös ulkomaalaisten joukkueiden ystäviä. Katsomossa kuuli tavallista enemmän myös vieraita kieliä, mikä saattoi liittyä ilmiöön. Ja jos kotijoukkueena olisi ollut joku muu suomalainen kuin Klubi, olisi omakin päämielenkiintoni varmaankin kohdistunut illan vieraisiin.
Säätiedotus oli luvannut lämmintä ja aurinkoista, vaan tässä iässä pitäisi jo tietää, että Helsingissä ennusteet ovat vain suuntaa-antavia. Kohtalaisessa tuulessa harmaiden pilvien alla olisi kuppi kuumaa ollut puoliajalla paikallaan, mutta sain huomata, mitä puheilla Olympiastadionin vanhanaikaisuudesta oli tarkoitettu. Ihmismassassa ei mitään mahdollisuuksia sen enempää kioskeille kuin vessaankaan.
Pöyristyttäviä lipunhintoja lukuun ottamatta ihan siedettävä tapahtuma. Ja koska ilmoitetut runsaat 20 000 ihmistä riittivät täyttämään lehterit vain puoliksi, voinee päätellä, että markkinatalous ja hinta informaatiovälineenä toimivat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
