Nykyinen tapa kuluttaa musiikkia on soittolistoiksi valikoidut parhaat biisit. Vähän kuin se innokas nousuhumalainen entisajan kotibileissä: kuuntele tää, tää on niin kova, eiku (kiivaan kelaamisen ja etsiskelyn jälkeen) sittenkin tää. Ja tää.
Kiintoisaa kuunnella vaihteeksi eri esiintyjiä siihen vanhaankin tapaan: koko älpee, kuten ennen sanottiin, A-puolen viimeisine ja muine vähemmänkin läpi lyöneine kappaleineen.
Teoksenakin albumi voi ainakin joskus olla eri asia tai enemmän kuin sen osat.
Esimerkiksi se kohta, jossa Heartbreaker sähköisesti virittyneen äänettömän tahdin kautta vaihtuu Livin' lovin' maidiksi, on korvissani erottuva ja merkityksellinen.
maanantai 24. elokuuta 2015
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti