tiistai 21. kesäkuuta 2016

Rytmi hukassa

Olen ollut 40 vuotta notoorinen yökyöpeli, mutta leikkauksen ja nukutuksen jälkeen tehnyt tiukkaa valvoa juurikaan yli keskiyön.

Aikaistuneet ovat myös herätykset eli unentarve kyllä ennallaan.

Käänsivät samalla sisäisen kellosi viimeinkin normaali-ihmisten aikaan, kuului kuitti läheltä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

mika

olen parhaimmillani yöllä, silloin kaikki tekeminen on tuloksekasta. yö on ihan omanlaisensa olemisen tila, ei tosiaankaan vain päivänvalon puuttumista. yökyöpeliys on hyvä ominaisuus, jos hakee rauhaa kaupungissa. sibelius-puisto aamukahdelta on kuin paratiisin alkutila: häly on poissa, kaniinit syövät kädestä, laineet liplattavat rantaan. huonoa yökukkumisessa on oikeastaan vain se, että yökyöpelit elävät aamuihmisten diktatuurissa.

meri

Mika kirjoitti...

Yö on rauhallisuudessaan omaa luokkaansa. Tosin vanhemmiten tullut oltua öisin ulkona kovin vähän.