sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Tapahtui niinä päivinä

Tämä voi vähän kirpaista, päivystävä terveydenhoitaja varoitti, mutta ei se pahemmin. Selkäni takana leikkaushaavan metallihakaset kilahtelivat keoksi hänen kämmenelleen, tulkitsin äänet. Vielä viikko saunomatta ja uimatta, muokkasi komento tulevan saunaillan ohjelmaa.

Perjantai-iltapäivänä pölisi Hietarannan hiekka kun jääprinsessat ja taustat mittelivät jalkapallossa ja polttopallossa. Vajaakuntoisena keskityin dokumentoimaan rupeaman valokuvin. Taivaalla ajelehtivat pilvet ropsauttivat pari kertaa. Pyrin sittemmin rajaamaan taustalla oluttölkit kourissaan virnistellen tapittaneet äijät lopullisten kuvien ulkopuolelle. Veikkaan, että eivät mieltäneet neitosten olevan yhä lapsia.

Illan ruokapöydässä kehuttiin kokkia useaan otteeseen. Savulohitoast, kliseinen pippuripihvi, johon en koskaan sorru paitsi nyt, ja salmiakkinen creme brulee olivat kaikki niin hyviä, että yritin syödä hidastetusti tavoittaakseni jokaisen makumolekyylin. Mainio henkilökunta kruunasi aterian. Vielä pystypuolella porukalla muun muassa sen pohdintaa, voiko urheilukuva olla taidetta. Ensin on selvitettävä taiteen määritelmä.

Hakaniemestä kotiin spåralla pitkän kaavan mukaan Etelä-Helsinki kiertäen. Matkustajiston esi-isät eivät olleet ainakaan Iisalmesta. Hupparipäinen kertoi ylpeänä kaverilleen pitkistä päivistään ja tienesteistään ravintolan tiskissä. Viiskulman tienoilla jääneestä kolmikosta jokainen kiitti kuskia etuovesta ulos astuessaan.

Koulun kevätjuhlassa tunti kansainvälisen solidaarisuuden ylistyslaulua ja lopuksi Suvivirsi, josta oli riisuttu kaikki kristinuskoon viittaavat säkeistöt. Teinit keskittyivät olemaan cool kuten aina. Kuinka paljon he sitä murehtiessaan menettävätkään.

Ennen perinteisten päätöspäiväpizzojen hakua iltakävely. Entisellä viisvitosen päätepysäkillä kaksi mustaamaijaa, hautiksen takana Birger Käcklundin raitilla partioi poliisikaksikko ajopeleinään Segwayt. Ylhäällä kalliolla notkuneet pojat lupasivat heille olla kunnolla. Vedessä ja nurmilla valkoposkihanhia untuvikkopoikueineen.

Jalkakäytävällä Mechelininkadulla vaati pyöräilijäjoukko kellojaan kilistäen tietä. Eivät saaneet eivätkä halunneet keskustella reittivalinnastaan.

Kaksi Operaa, yksi Opera Special ja minulle perinteisesti Chicken Hawai: kanaa, ananasta, sinihomejuustoa ja valkosipulia.

Nukutti jo ennen keskiyötä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos seurasta....oli se vaan mukavaa nähdä reipas suora selkäinen mies kävelemässä kohti ruokapaikkaa :)

Topsukka

Mika kirjoitti...

Kiitos samoin!

Ja onhan tässä olo hiukan kuin olisi uudelleen syntynyt. Ainakin hetkeksi aikaa, kuuluu kai tässä iässä jo laimennella.