maanantai 5. maaliskuuta 2018

Liian tuttuja elementtejä

Uutiset Syyrian massapommituksista eivät lykkää unen tuloa, mutta helsinkiläisen jäälle hiihtämään lähteneen nuorukaisen kohtalo voi sen tehdä.

Tietenkin sama ilmiö kuin se länsimaisissa uutiskritereissä moitittu: tuttuus, vaikkei tutusta kyse. Ja yksittäisen voima tilastonumeroiden rinnalla.

Tutut paikat uutisessa, vastaavanoloisen perheenjäsenen olemassaolo. Ja miten arvokkaita oman pesueen tutut tylsät sunnuntai-illan rutiinit.

Mitä tapahtunut, ja millaista se on ollut. Ja koti, jossa tästä lähtien aina on ennen tätä ja tämän jälkeen.

Uni ei löytynyt vielä Netflixin Joe Strummer -dokumentin jälkeen. Oli jatkettava aamuyötä Beatlesista kertovalla.

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

mika

tämä onkin mielenkiintoista: miksi suremme myös ihmisiä, joita emme ole koskaan tavanneet? toisaalta syyrian traagisuuskin voi olla koskettamatta, jos siihen ei samaistu. se voi tuntua julmalta, mutta toisaalta se on perusinhimillistä.

"ja miten arvokkaita oman pesueen tutut tylsät sunnuntai-illan rutiinit." tuo pitäisi ehdottomasti laittaa post-it -lapulla jääkaapin oveen.

meri

Mika kirjoitti...

Kyllä,

ja sitten kun ihan yrittää sohvafilosofin otteella purkaa esiin, miksi jostain tapahtumasta kuuleminen tuottaa apean tunteen, kysymys ainakin aluksi hämärtyy vain lisää.

Joka tapauksessa ihan tavallisen arkihetken arvo kun kaikki edes silloin yhdessä paikalla terveinä ja hengissä.