lauantai 7. heinäkuuta 2018

Muovin kierrätys sujuu paremmin kuin siitä keskusteleminen

Pihaan roskisriviin ilmestynyt keltainen laatikko rohkaisi erottelemaan muoviroskan uumeniinsa. Viikkoa myöhemmin laatikko katosi, koska olikin ollut tilattu naapuritalon pihaan, mutta siinä ajassa ehti huomata, että tilavuudella mitaten jopa suurin osa omista sekajätteistäni on muovipakkauksia.

Siksi aihe alkoi jonkin verran kiinnostaa.

Sitten kirjoitti joku Mikko Paunio, ettei kierrätys toimi EU-tasolla lainkaan niin hienosti kuin annetaan ymmärtää. Sen verran kärjekkäästi, että aloin silmäillä verkkoa etsiäkseni täsmentäviä tai korjaavia kannanottoja. Löysin linkkejä Kirkko- ja kaupunki -lehden kolumniin, jossa Paunion esittämät faktat kuulemma loistavasti kumotaan. Mutta mikä pettymys! Kolumnissa ei sanottu muovin kierrättämisestä käytännössä mitään vaan keskityttiin vain perustelemaan pitkästi, miten Paunio on huono ja paha ihminen, jota ei tule uskoa eikä kuunnella.

Onneksi verkko ainakin vielä on moninainen ja osin itseään korjaava orgamismi, jossa on vähitellen mahdollisuus päästä lähemmäs lisätietoa myös itse asiakysymyksestä. Ketjussa, johon muun muassa Kierrätyskeskus ja itse politiikan iso nimi Satu Hassikin antoivat osansa, selvisi käsittääkseni ainakin, että:

Minun kierrättämäni muovijäte viedään Riiimäelle Fortumin laitokseen, jossa siitä noin 70 prosenttia voidaan käyttää uusiomuovin valmistukseen ja loput poltetaan. Muovin polttaminen on ekologista verrattuna vaikkapa hiilen käyttämiseen polttoaineena mutta epäekologista verrattuna muovin valmistamiseen öljystä. Kiina on kieltänyt jätemuovin tuonnin, mutta jotain sen kaltaista Suomesta sinne edelleen tullin tilastojen mukaan ilmeisesti viedään. EU on alkanut laivata muovijätteitään Kiinan sijasta vielä köyhempiin kehitysmaihin, joissa niiden jatkokäsittelyn laatu on ilmeisesti kyseenalainen. Muovin käytön minimoiminen omassa arjessa on joka tapauksessa tavoittelemisen arvoinen asia.

Jos jollain on edelliseen kappaleeseen korjattavaa tai lisätietoa, kuulen mielelläni.

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

mika

jos jostakin kumman syystä pääsisin kuka kukin on -kirjaan, ilmoittaisin ainoaksi harrastuksekseni muovin välttelyn. se on yksi aika merkittävä juttu, jolla voin rauhoittaa tunkkaista ja puutunutta omaatuntoani.

mutta vaikka lajittelen kuinka, aina sitä muovia ilmestyy jostakin. minua vatuttaa se, että kuluttajaa syytetään roskan määrästä, vaikka pakkausteollisuus kuorruttaa joka ainoan hammastikunkin muovilla. motivaationi on siis aika ajoin koetuksella näiden kertakäyttöisten muovisuojusten kanssa.

olen rukannut elämäni niin askeettiseksi l. tylsäksi, että minulta tulee tällä hetkellä yksi muovikassillinen muovia vuodessa. se on vähän, mutta en silti tunne itseäni sankarikierrättäjäksi - ympäristölle puuhani on vain lohdutuspalkintoa.

ps. jos suonpää tuntuu hankalalta, tässä on lännen median oma korjaus tuohon paunion artikkeliin:

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/4006698/Vaitteet+kierratysmuovin+viemisesta+Kiinaan+virheellisia++Kiina+ei+talla+hetkella+vastaanota+muovijatetta+EUsta

meri

Mika kirjoitti...

Muovikassillinen vuodessa kuulostaa paitsi ihailtavalta myös lähes käsittämättömältä saavutukselta. Kun itsellä se täyttyy viikossa. Mutta ehkä sitä vähitellen oppii välttelemään tehokkaammin.

Suonpää ei tuntunut hankalalta (paitsi jos vain luulin ymmärtäneeni). Vain se, ettei kommentoinut muovin kierrättämistä vaan siitä kirjoittavaa. Nythän jatkokirjoituksia on löytynyt useampia. Näköjään myös Pauniolta, jolla tosin itselläänkin suuria vaikeuksia keskittyä itse asiaan.