1. Puuro
Meille 60-luvun lapsillehan puuro oli jotain, mitä piti syödä vaikkei olisi halunnutkaan. Silloin ei vielä tajunnut, että kyse saattoi olla myös hinnasta. Harmaata makua saattoi koettaa piristää sokerilla tai sitten voisilmällä, jonka makuun en koskaan oikein päässyt. Ja sitten aikanaan omassa taloudessa se ajatus keittelystä kattilassa pohjaanpalamisen peikko olkapään takana virnuilemassa.
Kunnes tulivat mikroaaltouunit.
Leseitä ja hiutaleita lautaselle, hanasta vettä päälle, viisi minuuttia mikrossa ja pling. Hetken odottelu (joka saattaa venyä kahteen tuntiin jos on uppoutunut töihinsä ja unohtaa koko puuron) ja syömään. Banaani viipaleina tai anopin omenasosetta, pikkukourallinen pähkinöitä ja tilkka maitoa.
Toimii myös lounaana, päivällisenä tai illallisena ja löytyy urheiluopistoilta ja hyvistä hotelleista, tosin hiukan suolaisen tuntuisena kun omaan ei tule lisättyä. Syödessä voi tuntea itsensä vähän hyveelliseksi ajatellen yleviä aatoksia terveellisyydestä, ekologisuudesta, edullisuudesta ja melkein kuin askeettisuudesta.
Ja jos omaa radionaaman, voi puurokuvilla korvata somen päivittäiset selfiet. Mielenkiintoisuus on suunnilleen samaa luokkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti