Ei elämästä selviä hengissä

Sosiaalisen median virroissa tuttujen nimien postauksissa lisää muistutuksia elämän lyhyydestä, kun  yksi odottaa shokissa lopullista tietoa syöpädiagnoosinsa kohtalokkuudesta ja vuorokauden sisällä kaksi kertonut sairaalareissuista jonkin sortin aivoinfarktien pysäyttäminä.

Toki mitä pidemmälle aikajanalla edetään, sitä varmemmin kuolemisen todennäköisyys saavuttaa tason varma. Kysymys on vain, milloin ja  miten.

Oli kevättä 40 vuotta sitten, kun otsikon viittaamaa kappaletta C-kasetilta ahkerimmin kunneltiin. 

Punkki

Pieni kivistys vyötärön tienoilla hiipi tajuntaan läppärin ääressä istuessa. Jotain tuntui paidan alla, muhkea finni kenties.

Minkäs ihan kuin tummanverisen pallukan nostanut...koetetaas, sehän irtosikin saman tien sormiin.

Perkele, punkki.

Pulleanharmaa möllykkä, joka pesualtaan reunalle nostettuna alkoi vielä epäröiden liikahdella. 

Sen verran komea viisisenttinen punainen alue puremakohtaa ympäröi, että oli otettava yhteyttä terveydenhoitoon.  Ei niissä yleensä mitään, ei tarvitse näyttää lääkärille ellei myöhemmin äidy, vakuutti hoitaja neuvontanumerossa. No jos ihan viisisenttinen ihottuma niin kirjoitetaan varuiksi kuitenkin kahden viikon antibioottikuuri, lausui oman terveysaseman terveydenhoitaja lääkäriä konsultoituaan. Kun nyt vähän ennen sulkemisaikaa ei kannata lähteä tännekään tulemaan eikä oikeastaan päivystykseenkään.

Tenavana maalla olivat punkit arkinen asia ja keskustelun aiheena vain, kannattaako kiertää varovasti irti vai haudata voihin, jotta irrottautuu.  Ihmiseen tarttuvat punkkitaudit taisivat tulla tietoisuuteen vasta 80-luvulla.

Ammattilaiset epäilivät ajatusta, että punkki olisi roikkunut ihossani maalta ja edellisestä viikonlopusta saakka, mutta en keksi, mistä se täältä kivikylästäkään olisi tullut kun en ole puistonurmilla makoillut.

Kyllähän niitä tuossa rantaheinikossa näkee, vahvistettiin sittemmin maalta.

Miten tuntuukin, että 2020 sattuu kaikki, mitä yleensä ei.

Ristivetoa

Yhtäällä ovat paineet rajoitusten purkamiseksi ja normaalimpaan elämään palaamiseksi. Isosti tietysti talouden takia, kun jokainen päivä painaa sen sortin käyriä syvemmälle.

Suurimmaksi syyksi arvaan kuitenkin nuo käyrät, joita Helsingin Sanomat verkkoetusivullaan päivittäin seuraa. Aluksi pelättyjen kenttäsairaaloiden ja joukkohautojen asemesta tehohoidettavien määrä on sittenkin pysynyt kiltisti haarukassa 60-80 eivätkä kuolleisuusluvutkaan ole räjähtäneet.

Samaan aikaan toisaalla vilautellaan kauhukuvia koronan elimistölle aiheuttamista pysyvistä vaurioista, nuorten ihmisten odotettua suuremmasta määrästä vakavasti sairastuneissa ja tilastoista puuttuvista kuolleista.

Oma lukunsa on sitten klikkimedian intressi nostaa jokainen dramaattinen väite otsikoihin.

Aika kutsuu spekuloimaan

Spekulointi lukemattomista vähäoireisista koronatartunnoista testaamattomilla ihmisillä valuu väistämättä omalle henkilökohtaisellekin tasolle.

Se perheessä maaliskuussa pyöriskellyt flunssa.

Ei itselläni tosin päänsärkyä tai kuumetta tai lihaskipuja tai isoa väsymystä ollut, joillain meistä kylläkin kaikki päänsärkyä lukuun ottamatta. Limainen kurkunpää sekä lievä mutta sitkeä yskä vain ja lopuksi kirvelevä tunne keuhkoputkessa ja keuhkojen yläosassa. Mutta ne mahtuvat perinteisempiinkin oireyhdistelmiin.

Ehkä jossain vaiheessa selviää lisää.

Kuuma lanka

Enimmän aikaa iskiassärky on rautalanka jalan uumenissa. Kuumenee punahehkuiseksi vähitellen tai sitten väärän liikkeen myötä hetkessä viiletäkseen parhaassa tapauksessa jälleen.

Yöllä kivutonta asentoa hakiessa oppii hiukan säätelemään lämpötilaa.

Tai sitten se tulee kävellessä lonkankoukistajan tienoille asettuvana turruttavana möykkynä tai pakarassa törröttävänä puukkona.

Jo tässä menikin operaation jälkeen kolme hyvää vuotta ennen kuin vuorossa oli setti toisen jalan puolella.

Mutta jospa jo helpottaisi. Kahden viikon jälkeen uskalsi taas nukkua lattian asemesta vallan sängyssä. Yön hiljaisina hetkinä ehti katsoa Modernin perheen Netflixiin ehtineet kaudet. Hetken tuntui, että Haleyn olisi kannattanut jäädä kimppaan Andyn kanssa muttei tarkemmin ajatellen ehkä sittenkään. Jotain creepyä siinäkin kaverissa oli.