tiistai 23. helmikuuta 2010

Auringosta lumituiskuun

Päivän mittaan kahdestakymmenestäkuudesta neljääntoista lauhtunut pakkanen, häikäisevä aurinko, kimmeltävät hanget.

Paikallisen kirjastokortin sai viidessä minuutissa. Lapsille Risto Räppääjää ja Akkaria, minulle sotahistoriaa ja kirjailijamietteitä.

Ulkona oli sillä välin pilvistynyt. Sisällä Lento-osasto Kuhlmeyn vaiheita.

Sylys pullaa viemisinä nuorenneidin tämänpäiväistä ajo-oikeutta juhlistamaan. Hevoset pihassa yltyvässä lumisateessa. Sisällä koira kantoi pehmopossunsa yhä uudelleen syliin, kissanpentu jahtasi väsymättä narunpätkää.

Palatessa tuiskutti taivaan täydeltä, nelostiellä näkyvyys arviolta 40 metriä.

Huovisen Pojan kuolema. Hyytävä aihe, jonka voimaa kirjailijan miehekkään asiallinen tyyli vielä korosti. Vanha väsyvä isä miettimässä, mikä meni pieleen, mitä olisi voinut tehdä toisin toisen vajotessa yhä syvemmälle pimeyteen. Vai olisiko edes, aikuiselle ihmiselle. Suomalaiset puhekyvyttömät miehet. Realistinen suhtautuminen mökiltä löytyneisiin tyhjiin viinipakkauksiin. Hautajaiset ja rituaalien tehokkuus.

Nyt on isäkin jo samassa haudassa.

Ulkona tuiskuttaa aina vain.

tuisku

Ei kommentteja: