Chef ei ollut ihan Eerikkilän tasoa, mutta ruokaa riittävästi kuten urheiluopistoilla aina. Jääprinsessat irtoripsineen ruokailivat kurinalaisessa rivissä. Mietin, onko olemassa nutturakonetta.
Juniori oli juuri laskemassa lasiinsa mehua pöydällä jaloilla seisovasta astiasta, kun koko hana irtosi ja punainen neste suihkusi puolimetrisessä kaaressa lattialle. Vieressä odottanut valmentaja kuitenkin reagoi salamana ja painoi sormensa reikään kuin Hans Brinker.
Illalla kysyttiin nuorukaiselta paperit, mutta itsevarmuutta riitti senkin jälkeen kertoa neitoselle tiskin takana, että GT:hen ei ole tapana laittaa jäitä ja että viskiä ei kuulu tarjoilla tuollaisesta lasista. Seuraava jonottaja pyöritteli silmiään ja osti vuorollaan konstailematta kaksi Auraa.
Täysikokoinen pallo tuntui isolta ja helpommin hallittavalta eikä kukaan lopulta sittenkään päätynyt selälleen nurmen kostean soiseen kohtaan. Kaukainen ukkosen jyrinä, aavistus alkavasta hämärästä. Toinen aika, toinen paikka, toinen laji, sama suvanto ajan virrassa. Minkä jälkeen postiauto ajoi hiljaa.
Työrupeamat hyvällä asenteella ja valmista sen mukaan, mutta ryhmäkuva tarpeettoman suurella aukolla.
Motarin rankkasade, Helsingin auringonpaiste. Naisten Kymppi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti