Käpylän aukeiden horisontissa taivas oli sininen, mutta tummat pilvet ajoivat päälle ja avasivat luukkunsa. Sateenvarjo ropisi ja paukkui, vesi vihmoi jalat märiksi ja sähkökaapin päällä odottavaan kahvimukiin plumpsahteli pisaroita.
Pikku-ukot osuivat maalin ja useampiakin, mutta valmentaja ei innostunut niistä vaan vaati yhä uudelleen ottamaan pallon haltuun ja syöttämään omille.
Perillisen keskitys leijasi puoli metriä ohi kärjen pään, ja samassa erotuomari vihelsi kolmesti.
Pysäkillä kertoi lievästi huojuva mies pelanneensa aikanaan täällä itsekin Helsinki Cupia. Sittemmin alkoi maistua, ja nykyään on Kisiksen putka tutumpaa Töölöä kuin Bollis.
Illalla Maicon upotti ulkokierteen kuin aikanaan Roberto Carlos, mutta peilikuvapuolelta ja lähempää.
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti