Kesäillassa pitää kuunnella jokaista tangolaulajan lausetta, laulaa huojuen kuorolaulun kaikki säkeistöt, nähdä tavallinen mies ja tavallinen nainen ihmeenä, mennä rantaan ja naimisiin kun pyydetään. Joka ei sitä tee, ei kestä tulevia kesiä eikä ympärillään ihmisiä, jotka ovat suomalaisen kesäillan aikanaan kokeneet ja sillä elävät ja heitä on enemmistö kaikista puolueista ja puolueettomista.
Parempi on hänelle joka tätä ei ymmärrä, että hänelle ripustetaan kravatti kaulaan ja pikkutakki harteille ja pannaan kaupunkiin virastoon kiirehtimään itseään haudan pimeään lepoon sillä kesäillan valoa hän ei koskaan enää kestä.
Sama koskee vanhenevaa kirjoittajaa, jonka ei pidä myöskään mennä kesäiltana tanssilavan reunalle. Jos siellä hetken katselee kiintein tervein jäsenin tanssivaa tyttöä tai poikaa, tietää, että suloisimmat rivit paperille kirjoitettuina ovat kellariloukkojen ja vinttien hylkiöiden korviketta, epäonnistumisen laji ja että jokainen kirjoittaja olisi valmis polttamaan kaiken painetun, omansa ja muiden viisauden tuhannen vuoden ajalta, jos vain hetken saisi tuntea saman, jonka jokainen noista tosissaan toista silmät auki katsovista tuntee.
Matti Mäkelä: Hyvä maa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti