Ukkonen on parhaimmillaan avoimella paikalla. Välke ja jyrinä hiipivät lounaasta lähemmäksi samaa tahtia kuin taivas tummeni tasaisen harmaaksi.
Se komein salama iski johonkin lähelle, sinne päin jossa Pasilan linkkitornikin häämötti. Heti perään ei jyrinä vaan se ääni kun taivas revitään halki. Silloin vähän pelotti, myönsi pelimieskin myöhemmin kopissa.
Pelipaidoista, sukista ja shortseista kiertämällä irtovedet altaan yllä ennen kuin ne ripusteltiin hetkeksi kuivumaan. Onneksi oli vaihtovehkeitäkin mukana.
Kenkä- ja pallokojulle en pelien välissä sortunut mutta makkaratiskille toki. Kuulutuksinkin kehuttu Votkinin tuote vastasi huutoon.
Viimeisen pelin viimeisellä minuutilla maalivahti torjui läpiajon, mutta pallo jäi irti ja pysähtyi märimpään kohtaan. Juuri kun hyökkääjä oli jatkamassa sen tyhjiin, syöksyi jostain maalivahti ja pelurit ja pallo katosivat hyökyyn lammikon veden noustessa kohti taivaita. Kesän komeimman urheilukuvan ainekset mutta kamera ei valmiina. Tämä on harmittava viikon, vaikka maalin johto lopputulokseksi jäikin.
Iltapäivällä väsytti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti