Lähtö takaisin kaupunkiin on kesän loppu, silti sitäkin, että on alkanut kasvattaa juuria maalle. Missä kaikki tullessa tuntui pari päivää vieraalta ja erot aisteihin isoilta, mutta muuttui normaalioloksi.
Jo lähtöä edeltävinä päivinä mieli alkaa valmistautua. Hyvästelee paikkoja ja tunnelmia, käy aitalla ja ladon luona tällä erää viimeistä kertaa. Ja miettii, mitä kaikkea jäi sittenkin tekemättä.
Pienenä aina Mamma paistoi lähtöpäivänä lettuja ja patisti käymään vielä kerran uimassa, ettei tule autossa kuuma. Ryhmäkuvat, vilkutukset portailta.
Vähän aikaa on irrallaan, ei enää lähtöpaikassa muttei vielä seuraavassakaan. Kaupungissa menee muutama päivä ennen kuin saa paikasta kiinni. On kaikkea, mutta se tuntuu vieraalta ja elämän tempo kiireiseltä.Tämä viikonloppu meni toipumiseen. Kuumuus, joka Keski-Suomessa oli kuiva ja siedettävä mutta täällä hiostava ja suolaisen kosteuden tuoksuinen kuin etelässä. Nurmet puistoissa keltaisia ja kuivan raapivia, nokkoset ja pihlajat nuutuneina roikkuvia. Kirpparilta puolellatoista eurolla ostettu Urheilun värityskirja, hyllystä uusintakierroksella Pamisoksen purkaus, vielä parempi kuin viime kerralla.
Sunnuntai-illan ukkosmyrsky, välkkeineen, paukkeineen ja ropinoineen vaikuttava ikkunasta mutta vielä vaikuttavampi Twitteristä. Lämpötila ei juuri pudonnut.
Viikon päätteeksi eversti Sandels, yksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti