Koljatti

Helkatti, Koljatti

Alussa oli Kekkonen.

Tervon tuttuun tapaan verbaalinen makupala toisensa perään muttei tämäkään kirjana historiaan jää, oli ensivaikutelma.

Pidemmälle lukiessa kuva koheni. Osuvaa, oletan, ajankuvaa maasta ja mediasta. Niiden narraamiseksi esiin piti näyttää syötiksi muutamaa "Vanhasta", "Stubbia" ja "Pekkarista" , mutta ei tämä sitä otsikoiden huutamaa kohukirjaa muistuttanut.

Etenkin se, kuinka poliitikkojen yksittäisistä sanoista, lauseista, ilmeistä, pysäytetyistä kuvista tulee muka tärkeitä. Ja poliitikot antautuvat, alkavat toimia kuin ne olisivat.

Kirjailija itse kuuluu sanoneen: Kun media tarkastelee ihmistä suurennuslasilla, arkipäiväinenkin muuttuu kummalliseksi.

Google löysi yllättävänkin monta kielteistä arviota, ja arvioijista jotkut vaikuttivat lukeneen kirjan. Kirjallisuustieteilijä huomasi punaisen langan puuttuvan. Voi olla. Ehkä olen elänyt niin monta vuotta mikroblogeissa ja täyskokoisissa, etten enää osaa kaivata sellaista. Tekstikokoelmakin menee täydestä.

Loppua kohden kirja kyllä tummeni.