Jo toisella minuutilla ilmestyi yksi klassisista museokävijätyypeistä kertomaan E-mallin tykistä sekä laskutelineen kiinnityskorvakkeen puutteista, joita Willi Messerschmitt ei myöntänyt.
Alppilentäjien kohtalo. Saksalainen tuhannen kilon lentopommi. Merestä Porin edustalta puolen vuosisadan jälkeen nostetun Mersun jäännökset. Tiedustelukamera. Miksei välihallin mielikuvitusosastokin, toisaalta. Keijun siipi ja keijupöly, Ikaroksen sulka, lohikäärmeen suomu. Miksipä ei.
Pikku-ukko halusi istua pitkään Convairin kabiinin hämärässä ja sopihan se. Katselin mukavia violetteja istuimia ja yritin saada muistosta kiinni. Kuvittelin lentoemännän, moottorien käynnistymisen, rullauksen ja lähtökiidon mutta en vain muistanut, olenko matkustanut juuri tällaisella Kuopioon. Vai jopa tällä.
Taas kerran selailin saksalaisten lentäjä-ässien muistelmia, taas kerran mietin hintoja ja jätin ne hyllyyn.
Pihalla puut peittivät näkyvyyden, mutta niiden takaa jylisivät suihkumoottorit.
Pysäkillä tuoksui havumetsältä ja bussissa Helsinkiin joltakin menneissä kesissä niin, että tunne tämän jäämisestä vajaaksi voimistui.
Vilhonkadulla aloin herätellä perillistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti