Kilometrikaupalla valkoista hiekkarantaa. Tuntuu jalkapohjissa hyvältä kahlata nilkan syvyisessä vedessä, vaikka vedenalaiset dyynit painavatkin. Jotenkin meditatiivista.
Veden alla pieniä valkeita hämähäkin näköisiä rapuja. Kotiloita, simpukankuoria.
Uintikierros.
Rantakadulla torvet soivat ahkeraan etelämaisen kaaoksen merkiksi, mutta suojatielle yrittävälle jalankulkijalle annetaan itsestäänselvästi tietä. Paitsi turistit vuokra-autoissaan.
keskiviikko 22. syyskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti