maanantai 21. marraskuuta 2011

Liian tiheät päivitykset syövät toisensa

Sunnuntain keskipäivän aurinko oli kirkas ja kova mutta niin olivat pakkanen ja tuulikin. Jalan alla syystalven ensimmäiset peilinkirkkaiksi jäätyneet lätäköt ja Väiskin kentän kivettynyt hiekka.

Jätkäsaaressa tuuli yltyi. Sisällä kuplahallissa tavallista valoisampaa, mutta kylmyys nakersi tiensä ensin käsivarsiin ja sitten varpaisiin. Vieraileva valmentaja pakotti pelaajat ajattelemaan, ja se jos jokin on vaikeaa.

Paluumatkalla Crusellin sillan kautta. Kaijassa sen vieressä kai hiiltä voimalaitokselle tuomassa ollut alus. Raanat eivät kolisseet, kannella autiota. Ei S-marketissa mitään tarjouslohta näkynyt, mutta pippurimakrillia ja Liettuassa pullotettua kvassia kyllä.

Illalla kelpasi maata puoliunessa kälylän sohvalla ja nauttia keskuslämmityksestä. TV-ruudussa takajaloistaan halvaantunut itseään lauman perässä raahannut leijonanpentu viilsi sydäntä enemmän kuin kaksi kansanmurhaa. Työpajallinen amerikkalaisia käsikirjoittajia ei keksisi vuodessa mitään yhtä julmaa kuin Avara luonto. Pennun vääjäämätöntä kohtaloa ei salailtu muttei onneksi näytettykään.

Talvi-ja kesärenkaiden kantaminen ilman infarktia riitti pyhäpäivän workoutiksi.
- - - - -
Maanantaiaamuyön sitaatti:

On yhteiskunnallinen menetys, että maltillinen, hiljainen suomalainen pysyy poissa näkyvistä verkossa jättäen netin foorumit äärilaitojen täytettäväksi.

Viime vuodet media on keskittynyt karnevalisoimaan sosiaalista mediaa ja esittämään aktiivinen verkkoelämä arveluttavan egosentrisenä narsistien touhuna.


Meidän on saatava aikaan sellainen muutos, että tolkun ihmiset kehtaavat olla netissä: osallistua järjestöjen ja yhdistysten toimintaan ja käynnistää omaa kansalaistoimintaa. 


Tuija Aalto: Tarvitsemme digitaalista emansipaatiota

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen itsekin pohtinut viime aikoina tuota sitaatin pointtia - etenkin silloin kun olen erehtynyt lukemaan verkkouutisten lukijakommentteja, huokaus. Onneksi sentään netistä löytyy myös paljon järkeviä ja humaaneja kirjoituksia. Sellaisia kuin tämä sinun blogisi. E

Mika kirjoitti...

Tämä jälleen kiittäisi.

Aina sitä yrittää tarpoa jossain foorumissa kunnes viiden kommentin jälkeen joutuu antamaan periksi. Onneksi on joitain asiallisempiakin alustoja.

Mutta tosiaan tuo oivallus: Kuinka paljon hyviä mielipiteitä ja mielenkiintoisia keskustelijoita kaiken tuon vuoksi vaikeneekaan verkossa.