Mitalien kilinä toisiaan vasten Mäkelänrinteen lukion auditoriossa oli korviahuumaava kun HTK:n luistelijattaret kolistelivat paikoilleen. En varmaan ole koskaan ennen nähnyt niin montaa mitalia yhdellä kertaa.
Eturivin natiaisten joukosta nousi kaksi tusinaa käsiä halausta odottamaan samalla hetkellä kun oma valmentaja astui ovesta sisään. Leimautuneet, untuvikot.
Puheenjohtajan lyhyet avajaissanat. Kauden hienoimmat ohjelmat kelpasi katsoa screeniltä vielä kerran vaikkei ääni heti ensimmäiseen mukaan ehtinytkään. Seuran palkintopokaalit ja -nallet talven onnistujille lujien halausten kera, valmentajien lämpöiset kehut omilleen.
Siirtymisten aikaa. Jotkut jatkavat samoissa joukkueissa, jotkut siirtyvät pykälää ylemmäs, jotkut hakevat isompaa roolia muista seuroista, jotkut ihan muista asioista.
Spåraa odotellessa sopi ihmetellä pokaalia.
- - -
Lukiessa saattaa tuntua, että on ollut viime aikoina junioriurheilupainotteista. Niin onkin.
- - -
Lisämateriaaliksi, mistä isoilla siellä edistyneimmässä päässä on kyse. Perusasiat ovat varsin samat pienimmilläkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti