Sonera Stadiumilla on aina viisi astetta kylmempää kuin ympäristössä, joten oli lisättävä vaatetta vähitellen. Lisäpaita takin alle jo ennen alkuvihellystä, sitten talvisormikkaat ja toiselle jaksolle pölyinen pipo. Kenttää reunustivat vihreät kasat, tekonurmirouheen kuorruttamat viimeiset lumet.
Eteläpäädyssä istuttiin tiiviisti, ja kummallekin puolelle riitti ajanmukaisesti pukeutuneita nuorten miesten seurueita nokkeline keskusteluineen. Pelaajia arvioitiin ja heistä juoruttiin, avausmaalintekijäveikkausta pystyteltiin, omia pelejä käytiin läpi, jääkiekkoa mollattiin mutta hillitysti. Hihitin sisäänpäin parhaille heitoille.
Ennen vanhaan Stadikalla tuoksuivat Old Spice ja Pax-pastillit, nykyään Sonskilla modernimmat partavedet ja nuuska. Olenkin ollut huomaavinani jalkapallon leimautumista nuorten hipsterien lajiksi siinä, missä kiekon imagoa säestävät Karjala-lippikset, örinä ja Popeda. Bensalenkkarit mainittiin nytkin vierestä kuulluissa keskusteluissa.
Illan näyttävimmän pommitti alkulämmössä Pohjanpalo eteläpäädyn tulostauluun. Peliajalla Forssell osui vain tolppaan, mutta Klubi palkitsi yleisönsä kahdella maalilla ja kolmella pisteellä. Näyttävin jakso osui avausjakson puoliväliin, toisella vauhti putosi. Fanikatsomon laulut ja loppuseremoniat kiittämään saapuneille pelaajille tekivät kyllä vaikutuksen. Ja ottelun aloituspotkun hoiti itse Aulis Rytkönen solmien aikakausia lajihistoriaksi.
(Ottelusta enemmän Vastapallo ja video alla)
Harmaus tummeni koillisesta käsin lyijyksi, ja sade alkoi tihkuta aluksi melkein huomaamatta. Onneksi ei ollut tuulta työntämässä sitä katoksen alle.
Kaupan kautta kotiin. Maitoa, mehua, leipää, rahkaa ja karjalanpiirakoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti