Jossain kaukana kuolee joka päivä kymmeniä ja satoja, mutta uutinen lähempää pysäyttää.
Kun kyseessä on tuttu samoja hommia tehnyt kaveri. Ja vielä nuorempi ja perheenisä, jatkuu ajatus. Mitään kosmista oikeudenmukaisuutta ei ole.
Ujo hymy oli ihan sama kun silloin Espoon Areenan ylätasolla vaihdettiin kommentteja juuri päättyneestä Suomen ja Ruotsin kohtaamisesta. Joskus sinä samana talvena taisin sairastumisesta kuulla. Kirja Viikkoja, kuukausia taisi kertoa aikanaan varsin samanlaisen tarinan.
Nyt taidan katsella hetken tuonne ulos sateeseen.
- - -
Edit 21.8. Muistokirjoitus
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti