Mietin, miltä Kokonniemen maauimala näyttää hellepäivänä. Varmaankin pieneltä kesäparatiisilta. Nyt Auroran, jäähallin ja tekonurmen tietämillä vihmoi kylmää vettä. Pikkupelurit vaihtoivat kengät Kokonhallin aulassa, höpöttelivät omiaan ja vilahtivat vuorotellen vessan ovesta.
Taputus vatsakumpuuni kertoi salibandylegendan olevan paikalla. Lähden viemään Rein Kivelle mailoja, kertoi lähtiessään. Katselin poikain alkulämmöt ikkunan läpi, ulos sateeseen vasta viime tipassa.
Pelin alettua vieraiden fokusta koeteltiin erotuomarittaren rankkarivihellyksestä alkaen, ja kasettien kestävyyksissä oli eroja. Minusta olisi hienoa, jos sinä olisit joukkueesta se, joka keskittyy peliin vaikka tapahtuisi mitä ja lopettaa taistelun vasta viimeisenä, olen sanonut perilliselle, enkä nähdäkseni joutunut nytkään pettymään. Ikään kuin lapsen peli minulle muka jotenkin kuuluisi.
Viileä tuuli puhalteli sateenvarjon alle ja suhisi märässä metsässä. Puoliajalla pisaroita valuvan katoksen alta kahdella eurolla kahvi minulle ja pulla pikkuneidille.
Vieraat tuhrivat parhaat tasoituspaikkansa, ja peliä kaikilla mittareilla vieneet valkoiset kurottivat mylläkän päätteeksi 2-0-niitin kakkospallosta.
Kotimatkalla Twitter kertoi Suomen menneen Turussa 2-0-johtoon ja Pohjanpalon loukkaantuneen. Helsinginkadun mäessä Töölönlahden kohdalla oli viemärinkansien kohdilla melkoisia monttuja.
torstai 15. elokuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti