Hiljainen hetki Heimo Laaksosen muistolle. Väki nousi tyylikkäästi seisomaan.
Taas kansa täyttää kentän katsomon... Sama kappale kuin 70-luvulla junnuna Klubin matseissa Ismailin, Niemen, Forssellin ja Isoahon pelatessa. Perinteet ja kulttuuri eivät synny asioita jatkuvasti uudistamalla.
Nuorena zen-mestarina osasi heittäytyä tunteelle ja ottaa voitot ja tappiot välittömästi kuin fani. Ikäkö sen muuttaa hillityksi analysoinniksi ja metahavainnoiksi? Tänään ensimmäisen maalin myötä lyhyt välähdys, jossa verkkoon räpsähtävä pallo ja kasaksi hyppivien pelaajien riemu nostaa vatsanpohjasta adrenaliiniaallon ja käsivarsien iho nousee kananlihalle. Sitten se oli ohi.
Forssellin hattutemppu, Lassasin pirteys ensimmäisessä liigapelissään, Lindströmin vaihtaminen kentälle loppuminuuteiksi, fanien laulut Ville Wallenille, joka fiilisteli päätyyn päin jo kesken pelin. Lämpimiä hetkiä.
Pasilaan kävellessä takin pinta kastui lisää, mutta palelutärinä lakkasi. Perillä Pasilan Urheiluhallissa lämmintä ja kuivaa. Ja kahvi erityisen hyvää.
Lähtiessä olivat vaatteet jo kuivuneet. Spårassa matkusti laittautuneita naisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti