Lauantaina oikkupallo sattui jalkaan aina sentin sinne tai tänne, lähti metrin sivuun tai sivurajasta yli.
Aidan takana treenaili neitosporukka tyköistuvissaan tietävimmän oloisen johdolla. Lämmöt, lihaskunnot, juoksut.
Ison kentän puolella valmistauduttiin alasarjan ratkaisuihin. Jos tasan, suoraan pilkut, valisti valmentaja. Ja joka jätkä vetää sit rabonan, nauratti pelaaja.
Sunnuntaina yhtä lämmin mutta kesympi pallo.Kauniita kaaria. Pikku-ukon kolme liki perättäistä ylärimaa 25 metristä.
Se, kun keskitys vauhdista kaarsi sisäkierteisenä juuri haluttuun paikkaan ja perillinen jatkoi päällä maaliin.
Suihkun kautta toiseen lajiin. Kahvilan puolella melkein liikaakin tuttuja ja kiintoisia juttuja kuvaamisesta ja äänittämisestä. Aina käskettynä aikana juoksin portaat alas, hallista ulos ja autoon ojentamaan muistitikun lähetyksen graafikolle.
Kotimatkalla heijastui auringonlasku Jäähallin julkisivun ikkunoista IFK-logon molemmin puolin.
Musta auto mustikka- ja puolukkalasteineen kaarsi talon eteen vasta pimeän laskeuduttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti