Onneksi on kirjasto. Josta Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat liikeni jo lainaan.
Paljon samaa kuin Puhdistuksessa, mutta kyllä tätä teemaa vielä muutaman metrin lukisi. Erilaisia ihmisiä ja erilaisia tapoja selviytyä. Fyysisesti ja oman omantuntonsa kanssa. Periaatteet vastaan notkea sopeutuminen.
Ja henkilökohtainen taso. Tapa, jolla Oksanen kuvaa Rolandin ajatukset vaimostaan ja kuinka sitten käykään. Juudit ensin, sitten ja lopulta.
Ja ympäristö. Maan perikato, miehittäjät, [turha] toivo, epätoivo, virolaisen maalaiselämän kuvaus säilömisineen ja hevosineen. Ja 60-luvun ja neuvostoihmisiksi yritettyjen.
Kirjan loppu pistää vihaksi.
Että joku osaakin kirjoittaa noin.
- - -
Edelliset Oksas-ihastelut:
Puhdistus
Stalinin lehmät
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti