Romaanihenkilön kuolemaa pitkästä aikaa lukiessa oli etsittävä lyijykynä tehdäkseen marginaaleihin merkintöjä.
Afrikkalaiset koskettavat toisiaan, mutta me
Me olemme koko ajan käsittelemässä emme toisiamme vaan kojeita ja koneita, ja näemme toisemme niiden yli tai niiden ikkunoiden tai kuvaruutujen läpi.
Kirjoitti Matti Pulkkinen 1985 kun nykyinen katseet kännyköissään kulkeva kansa oli vasta insinöörien visioissa jos sielläkään.
Ai sinä olet sittenkin ihan olemassa etkä pelkkä Twitter-hahmo, kuittasi K viikonloppuna pitkästä aikaa naamakkain kohdatessamme.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
mika
en käsitä miksi pulkkisen kirjaa ei katsottu finlandia-palkinnon arvoiseksi. kaiketi siinä oli kyseessä se sama näkymätön sensuuri: hän käsitteli oikeita asioita väärään aikaan. nyttemminhän, niin kuin omakin esimerkkisi osoittaa, kirja on paljastunut totuudelliseksi visioksi. kirja oli siis jo siellä minne muut olivat vasta matkalla.
minäkin olin kovasti kaikenlaisen kehitysavun pauloissa, mutta pulkkinen riisui silmälappujani sen suhteen.
meri
Kirja sisältää paljon myös ajalleen ominaista Suomen idänsuhteiden pohdintaa eli on senkin puolesta jälleen mitä ajankohtaisin.
Pulkkinen piiskaa myös itäisten tiedustelupalvelujen disinformaatiota Puolan Solidaarisuutta vastaan, ja samoja tuttuja elementtejä ihaillaan nyt Ukrainan suunnalla.
Lähetä kommentti