Natiaisten valmistautuessa jäi aikaa poiketa viereisessä kirjastossa. UrheiluSanomista ei ollut iloa kuin viideksi minuutiksi, mutta onneksi huomasin Hesarin Kuukausiliitteiden arkiston.
Syyskuu, elokuu, heinäkuu, kesäkuu.
Tarinat kadonneista ihmisistä sekä vatsaan ammutusta poliisista pureutuivat mieleen.
Lähtiessä vielä eteisen kierrätyshyllystä Peanuts-albumi. Niitä tuli aikanaan ahmittua, ja parhaat onelinerit päätyivät jokapäiväiseen kielenkäyttöön inside-ilmauksiksi.
Ulkona jo syksyä niin tuulessa kuin puiden värissäkin.
Viimeistä sarjaotteluaan C-poikina pelannut kotijoukkue ehätti kolmesti johtoon, mutta yhtä monta kertaa kirivät vieraat tasoihin. Lopussa vielä jännäpaikkoja kumpaankin päähän, mutta kun viimeisestäkään kulmapotkusta ei tullut maalia, vihelsi erotuomari ottelun päättyneeksi. Ilmeet kertoivat jonkin sortin pettymyksestä, mutta toisaalta tämä taisi olla ensimmäinen piste porvoolaisilta, jotka ovat vuosien varrella olleet yksi niistä vaikeammmista vastuksista.
Ensi viikolla treenataan kahdesti, sitten pidetään vähän lomaa ja sitten ovatkin vuorossa uudet kuviot, valmentaja päätti loppupuheenvuoronsa. Muutosten aikaa taas.
2 kommenttia:
mika
tenavien repliikit ovat tänään yhtä relevantteja kuin silloin alussa, kun peanuts-lähiön lapsijengi tuumaili elämänkatsomuksellisia kysymyksiä huomiotaherättävän aikuismaisin sanakääntein. minua miellyttää erityisesti se, etteivät stripit perustu välttämättä perinteiselle viimeisen ruudun loppuvitsien kaavalle, vaan sisältö tulee henkilöiden persoonallisuuksista.
meri
Eri aikoina tuntuvat eri henkilöt osuvilta.
Tosin Ressu useimmiten ja Tellu ei juuri koskaan.
Lähetä kommentti