Alexander Ring pommitti elämänsä maaotteluvapaapotkun ja Suomi voitti Islannin 1-0. Pelin jälkeen linkattiin somessani analyysiin, jonka mukaan Suomen voitto olikin erinäisillä mittareilla ansaittu ja todennäköinen.
Jälleen kerran jäin miettimään, miten varmalla rintaäänellä urheilun analyytikot jalostavat tulokset uskottavan kuuloisiksi tarinoiksi. Entä jos Ringin vapari olisi, kuten useimmiten käy, tärähtänyt muuriin tai leijaillut päätykatsomoon?
Kuinka paljon jää ja uskalletaan myöntää jäävän sijaa sattuman osuudelle, mietin usein. Etenkin jalkapallossa, jossa tulos voi olla 0-0 tai 1-0 eikä koripallon tapaan 98-96. Kuinka paljon jää kiinni siitä, osuuko se laukaus 16 metristä puolustajan kantapäähän ja kääntyy siitä toiseen kulmaan kuin mihin tilanteen oikein lukenut maalivahti oli jo matkalla?
Vastaavasta kirjoitti talous- ja poliittisten analyysien osalta nobelisti Daniel Kahneman kirjassaan Thinking fast and slow luvussa The illusion of understanding.
Kokenut valmentaja tietää voivansa vaikuttaa vain todennäköisyyksiin, sattuman sijan puristamiseen mahdollisimman pieneksi.
tiistai 5. syyskuuta 2017
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti