Ihan siinä pään päällä sade ropisee rauhoittavasti pelikattoon ja palauttaa monen, monen vuoden taa mummolan aitanvinnille.
Koko päiväksi luvattu sadetta, joten tänään ei lähdetä pellolle eikä risusavottaan vaan saa olla vain. Heteka narahtaa, kun käännän kylkeä lukiessani vanhoja Aku Ankkoja tai Herra Pumpun testamenttia. Lautaoven raosta tuleva viileä henkäys saa vetämään vanhaa täkkiä ylle. Märkä pihaheinikko tuoksuu, sadevesikorvo rännin alla plumpsahtelee.
2 kommenttia:
mika
hetekan ääntä en unohda. nukuin veljen kanssa sellaisessa niin, että hän nukkui siinä varsinaisessa sängyssä, minä laatikossa, joka työnnettiin päiväksi hetekan alle.
ylellä voi muuten käydä tekemässä nostalgisen äänitestin. kuinka monta vanhaa ja jo historiaan siirtynyttä ääntä tunnistat? minä sain kymmenen oikein.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/16/testaa-tunnistatko-kadonneet-aanet
meri
Muistan ne hetekan alaosalaatikot. Mutten, että olisin itse päätynyt sellaiseen nukkumaan.
Kuuntelin Ylen vanhat äänet tuoreeltaan ja sain suurimman osan oikein. Ajatuksia lähti liikkeelle moniin suuntiin kohti menneisyyttä. Milloin edes viimeksi sain sormeeni haavan limsapullon repäisykorkista?
Lähetä kommentti