Aamupimeät autiot kadut. InterCity odotti raiteella kymmenen.
Matkatoverit nousivat kyytiin Pasilasta, viereisestä ravintolavaunusta sai kuumaa kahvia ja kelvollisen kana-pekonikolmioleivän.
Neljän pelin päivä uuvuttaa salavihkaisesti, mutta pään alkaessa humista loppu tehdään hioutuneen rutiinin turvin. Puolivälissä soitti tietotoimisto ja varmisti, tuleehan meiltä kun heillä on tämä miespula. Ainahan meiltä jotain, lupasin. Kuvia kertyi muutama giga ja muistiinpanoja paksu plari. Kevyempää tämä oli kuin viime vuonna lahden takana yksin.
Tammikuussa Vantaalla nähdään, kättelivät ruotsalaiskollegat kohti kotimaata lähtiessään.
Hallin hiljetessä oli aika irrottaa verkkokaapelit, sammuttaa virrat, vyyhdetä johdot ja pakata koneet ja kamerat. Turhiksi vanhentuneet tilastoliuskat pinoihin, kahvikupit sivupöydälle, roskat pussiin.
Ensimmäinen asiointi junamaatilla osoittautui yllättävän helpoksi. Kadun toisella huolella hotellin alakerrassa tarjoilija varoitti, että iso sali täyttyi juuri ruokailijoista, joten. Caesarsalaatti broilerinrintafileen kera saapui nopeasti ja maistui hyvältä. Oluen ensi puraisu.
Onkssulla kymmentätuhatta euroa, pipo päässä vastaan huojunut mies kysyi asemahallissa. Ovien toisella puolella tajusin, että varmaan yhtä tai puolta euroa se oli. Oikeastaan olisi ollut.
Pendolino kihisi laituriin. Matti Saaren kirjaa Kari Kairamosta riitti Helsinkiin asti. Siellä oli jo sunnuntai.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti