Diskurssi sellaisista aiheista kuin raha, kapitalismi, fasismi tai Yhdysvallat ei pysähdy tavanomaiselle tai säädylliselle rajalle.
Niin Peter von Baghin mukaan Godardilla, mutta jotain epämääräisen tuttua linjaa on Baghinkin tekstissä. Kapitalismi, imperialismi, fasismi, kapitalismi, rahan valta, kapitalismi, Yhdysvallat, kapitalismi, Bush, kapitalismi, kolonialismi, kapitalismi. Ja tietysti systeemi, joka tuhosi luonnonkansojen ja -kultturien jalot villit. Sarjamurhaaja oli tuhma ja enemmänkin, mutta pahoja syyttäjät, tuomarit ja etenkin kuvernööri Jeb Bush.
Round up the usual suspects.
Viittaukset (vasemmistolaiseen) poliittiseen menneisyyteen ovat kuulemma tämän päivän Hitler-kortti, joten en uskalla käydä pohtimaan, onko kirjoittaja joskus ollut jonkinlainen sen laidan vallankumousromantikko.
Enkä ole juurikaan nähnyt puheen olevia elokuvia puhumattakaan siitä enemmistöstä, joka jäi valitsematta mukaan. Voi siis hyvinkin olla, että juuri vasemmistovallankumoukselliset ovat tehneet parhaat dokumenttifilmit. Kirjoittavathan punakumoojat säännönmukaisesti parempia blogejakin kuin me tylsät porvarit.
Toki myös "Tuulen tarina" on kuin viesti kaukaisesta kadonneesta ajasta, "elokuvan sankarilliselta kaudelta, jolloin radikaali vasemmistolaisuus, avantgarde, abstrakti taide, formalismi olivat täysin yhteismitallisia ja jopa toisiaan täydentäviä piirteitä" (Jonathan Rosenbaum).
Mielenkiintoinen ja lukemisen arvoinen kirja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti