Akateemisesta

A writer at war: Vasily Grossman with the Red Army 1941-1945 (Edited and translated by Antony Beevor and Luba Vinogradova)

Ketola & Rauhala: Bosporin helmi

Klinge: Rooma, Moskova, Sesenheim - Päiväkirjastani 2004-2005

Vähän kuin aikakone

Kuusikymmenluvun Helsinki on vilissyt kuplavolkkareita.

Varmaan vaikuttavin kaupunkinäkymä Jarvan Onnenpelissä on valtava monttu Kaivokadun paikalla: keskeneräinen Asematunneli. Hakis ilman Ympyrätaloa ja linja-autoasema vielä Shelleineen ja Maidontuottajien taloineen.

Entäpä asut. Nuhjuinen ja harmaa kaupunki, mutta ollapa aikakone edes pieneen pistäytymiseen.

Yö vai päivä myös. Helsinkiä siinä on vähän, mutta Puumala. Ja lopun juna.

Enemmän Jarva joukkoineen sai katoavaa tallennettua kuin professori Sedano assistentteineen.

Kirkon katolla

Kirkon katon kivimuurin koloista kaikui ankara kujerrus. Muurinsyrjä mustanharmaana pulunpaskaa.

Osa haukan, cityhuuhkajan vai kenen lie ravintoketjua, päätellen jäännöksistä kalliolla. Sulkia ja tarkkaan kalutut luut, toisessa pää jäljellä. Tähän vuodenaikaan taitaa olla vähemmän niitä lopun hajottajia.

Kiipeiltiin, liukasteltiin. En paljastanut, miten kupolin kouruun pienenä mentiin. Vaikka keksii se sen vielä itsekin. Sen kerroin, miten hienoja koskia ja puroja tänne keväisin tulee.

Illalla pelistä palatessa pysähdyin Museokadun puoliväliin ihailemaan pienoismalliliikkeen ikkunaa. Ylhäältä jostain kuin huuhkajan huhuilua, yhä uudelleen.

Soi: SMG: Vieläkö soitan banjoa

Jäätilanne tänään

Tuuli näykki, muuten maaliskuisen leppeää. Vaan jalan alla iljanne.

Mutta aurinko. Aurinko.

Luitte varmaan jo löytyneistä Capan negatiiveista.

Viikonlopuksi

Ei paljoa valmista tällä viikolla. Työrupeama, horrostirsat, töitä taas, levyksi. Buranaa, nenäsuihketta, kuumemittari. Earl Greytä.

Len Deightonin Sotapeli käännöskömpelyyksineen. Taitoluistelua TV:stä.

Saunaan.

Ihmissuhdeblogissa Lääkäri-lehdessä julkaistu Kari Enqvistin Laulu keski-ikäisistä äijistä.

Klikillä

Hupaisaa ajankulua jne: Etiikka, shmetiikka

Jokisipilä: Kustaan Suomi maailmankartalle

Myräkäntynkää

Käenpoikana

Kylmä ui ytimiin illalla Hakiksessa kolmosta vartoillessa. Tai siis pukeutuminen oli puutteellinen. Kotiin päästyä iski hytinä: lämpö alkoi taas nousta.

Laina-ajatuksilla siis.

Päästökaupasta en mitään ymmärrä, mutta tuo Väärien ajatusten katalogin vihervasemmistolainen logiikka ja kasvottoman kohtaaminen.

Ideologisessa diskurssissa vihollinen on lähes poikkeuksetta jokin hämärä, yksilöimätön taho: tyypillisessä kirjoittelussa vilisevät pahiksina yhtenään sellaiset geneeriset termit kuten ylikansallinen pääoma, suuryritykset, herrat, tehotuotanto, patriarkaatti, porvarit, uuslibertaristiset ja neokonservatiiviset piirit, taantumukselliset voimat, jne.

Ja sitten taas:

Toisaalta vasemmistolaisessa diskurssissa on tyypillisiä uhriryhmiä, esim: vähemmistöt, homot, naiset, lapset, taiteilijat, maahanmuuttajat, köyhät, prekariaatti. Nämä ryhmät ja niihin kuuluvat henkilöt ovat lähtökohtaisesti uhreja ja viattomia, ja jos olisivat sattumalta saattaneet lavealle tielle langetakin niin syy löytyy välttämättömyyden pakosta johon jokin kasvoton paha taho on heidät ajanut.

Kemppinen lupaa avata tekijänoikeusaihetta. Odotan.

Öitä osastolla

Saappaalla kasvoihin heti alussa: porvarillisen yhteiskunnan edustajat upseeri ja hovimestari saivat tuta älykkään proletaarin raivon.

Kiväärinpiippujenkin edessä pelottomat kommunistit ja usko aatteen vääjäämättömään voittoon ovat 30 vuodessa lähestyneet tahatonta komiikkaa, mutta oli Kalliissa prinssissä oma mielenkiintonsa kuten tarinoissa mennyttä elämäänsä arvioivista vanhenevista miehistä tapaa nykyään olla. Kuinkahan arvostettu kirja olisi aikanaan ollut ilman oikean aatteen julistuksiaan? Pitää lukea lisää Kihlmania ja mieluiten kai alkukielellä.

Kurkunpäätulehduksen eri vaiheissa koko kohortti. Sopiva seuraava kirja hyllystä oli siis Huovisen Lentsu.

Kröhinää, vinkunaa, hakkaavaa yskää ja niiskutusta.

Vastuu on nykyään lukijalla

Jos aletaan arvostella asioita, jotka ovat vielä ajatuksen asteella ja joita ei vielä ole edes alettu tehdä, lähestytään huolestuttavasti ennakkosensuuria, Julkisen sanan neuvoston uusi puheenjohtaja Pekka Hyvärinen sanoo Helsingin Sanomissa.

Median puhemies haluaa kieltää kriittisen keskustelun median aihevalinnoista, voisi bloggaaja kärjistää vastaan.

Tiedonvälitystä sivuten: Halo efekti: Sensuurimeininkejä

Hienosäätöä

Mukavaa kun nuoria kiinnostavat yhteiskunnalliset asiat.

Mutta pitääpä muistaa perustaa MGAYAC:

Middle-aged Geezers Against Youth Against Cops.

Tammikuun kangastus

Kuumeessa

Hytisevää palelua ja kylmännihkeää hikoilua, paksua limaa ja kirvelevää yskää.

Vaunut.orgissa hieno kuva ja toinen menneestä Helsingistä. Ja entäpä tämä.

Sata tuntematonta

Teppo Moision Sata tuntematonta -sarja etenee.

Samoin salamaharjoitukset. Jotenkin hieno tuo taustan mukaantulo tässä.

0100 0700

Kuumetta lääkkeestä huolimatta 39,1, joten soitin taksin. Kun ei selkeää yskää eikä nuhaa.

Lastenklinikalla oli hiljaista, ulkona ropisi sade. Näytteet saatiin, odoteltiin. Vahvasta vastarinnasta päätellen potilaan yleistila oli kuitenkin hyvä.

Putki tuprusi kylmää valkeaa höyryä. Ehdin lukea Suomen Kuvalehdistä Lindholmin jutun tsunamikatastrofin viranomaistoimien starttaamisesta ja kaksi Mämmilää. Anu on raskaana ja talo kesken, mutta entä Marjo ja Irmeli ja miten Atte siihen liittyy? Sitten oli minun vuoroni lukea Bambista liukkaalla jäällä.

Näytteet olivat puhtaat, kertoi tohtori sitten murretulla suomellaan ja että virus se on ja hengitysteissä.

Iltaa kohden oireet jo kohdistuivatkin: ääni kävi käreäksi ja yskiminen teki selvästi kipeää. Apteekkireissulla satoi tosissaan.

Pikku-ukko päätti tänään opetella solmimaan kengännauhat ja opettelikin.

Yskittää.

Verkosta

Zeitgeist: Torjuntavoittohehkutus

Tästä kaikesta huolimatta: Karl Lennart Oeschin organisoimat ja johtamat taistelut Tali-Ihantalassa pysäyttivät venäläisten suurhyökkäyksen. Ei ainakaan minun logiikkani (eikä Jokisipilänkään) mene niin, että koska Suomi aloitti hyökkäyssodan yhdessä Saksan kanssa, on samantekevää olisiko Stalin miehittänyt Suomen sodan loppuvaiheessa (kaikkine seurauksineen) vai ei. Tässä mielessä venäläisten pysäyttäminen kesällä 1944 on torjuntavoitto, isänmaallinen uroteko, joka ansaitsee hehkutuksensa – vaikkei itse jatkosota sitä muuten ansaitsisikaan.

Näkisin aiheen liittyvän isompaan aikamme ilmiöön: tarpeeseen kiistää perinteiset suomalaiset ylpeydenaiheet. Arvatenkin dialektiikan väistämättömyydellä, niiden hehkuttamiseen turhautuneena.

ja reissumies

Temppeliaukion suutarin taidolla liimaama reppu repsottaa taas lähtötilassaan, joten. Telefoton ihan pienin MicroTrekker oli jo liian pieni aikuisen miehen selkään, siis se seuraava koko sitten. Värikalvoja kannattaa hakea askarteluliikkeestä, maksavat murto-osan siitä mitä, myyjä vinkkasi.

Askarteluliike löytyi Kampintorilta ja oikeassa oli. Ja huikea määrä junaratatarpeita ja koottavia. Tuonne mennään vielä jälkikasvun kanssa.

Pelissä puutuivat jalat ja painoi pää. Yhtä hämärää kuin aina, joten ISO tappiin ja ripaus raetta.

Bussissa kuski kurotti nuorukaisen takista takaisin tarkistaakseen piippauksen. Meneekö tää kaupunkiin, kysyi ääni ulkoa Tapiolassa. Niin aina.

Kotona muun muassa yksi hyväntuulinen kuumepotilas. Ja kaksi omenaa.

Oppivelvollisuus

Nostalgia iski heti ulko-ovelta: koulussa tuoksui aivan samalta kuin 35 vuotta sitten. Aromissa on ainakin makaronilaatikkoa ja läikkynyttä maitoa. Ruokala vain oli samassa ajassa kovasti pienentynyt.

Kuulemma jakokulma on poistunut käytöstä ja poikkiviiva seiskasta. Ettemme sitten turhaan korjaile. Jokia ja vuosilukuja ei enää opetella ulkoa, kertotaulu vain.

Iltapäivätoimintaa järjestävät tahot kertoivat kukin vuorollaan, miksi heidän on hauskin ja kehittävin. Ennen vanhaan iltapäivätoimintaa oli avain kaulassa ja parhaassa tapauksessa äiti kotona. Vaikka puistoonhan mekin päädyimme.

Vetoamisfunktion täyttyminen

Päivän Digicamera.net perkaa permalinkittömällä uutissivullaan kiintoisaa kysymystä valokuvien sitaattioikeudesta. Maalainen ja Anna Amnell kohottelivat esiin Kemppisenkin aikanaan useaan otteeseen käsittelemää aihetta.

Kemppisen tulkinnat ovat minulle muodostunutta käsitystä vasten kovin liberaaleja, Maalaisen näkemyksistä puhumattakaan.

Kaipaisin kovasti oikeusriitaa kuvan siteeraamisesta, lausui aikanaan Kemppinen.

Semmoinen selventäisi.

Tekijänoikeusreformistiksi ilmoittautunut Kemppinen arvatenkin haluaa kannanotoillaan venytellä, ravistella ja provosoida asiaa ajan tasalle. Hyvä niin. Mietinnöt 50-luvulta istuvat kovin huonosti digitaalisiin ongelmiin.

Ihan ulkojuridisesti toteaisin, että digikamerat ovat halpoja ja Creative Commons -aineistoakin jo hyvin tarjolla. Tarvitseeko blogiin niiden lisäksi vielä napsia netistä kuvia?

Linkkejä.

Nostalgiajyviä

YLEn Elävän arkiston jukeboksissa on vaikka mitä.

Entäpä sitten liikenneosasto junista, laivoista ja lentokoneista kiinnostuneelle. Esimerkiksi ohjelmat rataverkon sähköistyksestä, VR:n koulutuksesta ja rouva lentokapteenista tai Lapinlahden sillan valmistumisesta. Ja klassikko Yöjuna.

Maailma tänään

Nyt laitetaan nettipokeri kuriin ja seuraavaksi samalla logiikalla luonnollisesti myös lotto. Keskiolutkommando muistuttaa, että uudistusta ei pidä jättää puolitiehen vaan laajentaa myös muille elämänalueille.

Suurkaupungin hai on hövelinä. Ensimmäisenä romanialaisia rientääkin auttamaan Nokia.

Entä onko suomalaisissa verkkoyhteisöissä luokkajakoa?

Paluu maailmaan

Viikon päätteeksi parvi hiljeni ja tyhjeni. Alhaalla raastettiin mattoa irti ja rullille, siivooja keräsi penkkirivien välistä roskia. Kahvia löytyi vielä ja yllättäen maitoakin.

Sveitsiläiset olivat lähdössä oluelle ja joitain paikallisiakin kai, mutta en lupautunut.

Kotona tenavat juoksivat hihkuen eteiseen vastaan ja pälpättivät toistensa päälle tärkeitä asioitaan. Iltasadun päälle nukahdin itsekin herätäkseni pesemään hampaat ja lähettämään sveitsiläisten lehteen luvatut kuvat.

Hektisen rupeaman jälkeen on aina vähän aikaa tyhjä olo. Yhtäkkiä tempo taas hidastuu arjeksi ja ehtii poiketa ulkona valoisaan aikaan.

Rästihommiin.

Valistunut a

Uskoakseni tänään oli lauantai.

Kaleidoskooppi

Bussiin hallille märkä takki selkänojalle johdot kiinni kone auki kahvia kuulumiset kamera esiin alas eisaaistualiikaa ylös alas ylös alas tuttuja kulumiset ylös kuvat imuroitumaan juttu amerikaksi kuvia juttu suomeksi kuvien viilaus kuvat juttuihin kahvia keksi kortti kameraan alas eisaaistua ylös monesko päivä on alas ylös juttu amerikaksi kuvat juttu suomeksi alas lappu salaattia pastaa leipää vettä ylös kahvia keksi kuka pyysi mitä kuvaa ja mihin ei ehdi kamera alas lehtiö kynä jäi selkä mikä päivä on ylös alas kuva selkä kamera kynä kortti kahvi kuva kone hiiri hiiri kuva teksti teetä eisaaistua mitä kello on kuva juttu kuva juttu video lehti kone kiinni bussiin motari sataa vettä kotiin kuivumaan kone auki loput kuvat kirjoitusvirheet blogit kone kiinni nuk

Teknisiä ongelmia

Puhelin piippasi herätystä.

Ensimmäinen yritys nousta vihlaisi ja toinenkin, joten piti kehittää ratekia, kuten kuviteltu kannakselainen maanviljelijä sanoi.

Mahallaan peruuttaen sängyn laidan yli ja lattialle polvilleen, siitä käsien varassa ylös.

Vähitellen vertyi.

Yhtäkkiä bussin alta alkoi kuulua ääntä kuin jättimäisestä ilmapallosta päästeltäisiin vinguttaen ilmaa ulos. Kojelaudassa alkoi vilkkua punainen "STOP". Vauhti putosi, kuski tarttui kännykkäänsä ja puhui vonkunaan katoavia lauseita.

- Jos vara-autoa valmiiksi odottamaan...
- Vielä kuusi kiloa näyttää olevan...
- Saa nähdä, päästäänkö sinne asti...

Saapui se vara-autokin aikanaan ja matka jatkui. Suoraan varikolta, sisätilan lämpötilasta päätellen.

Myyrmäessä vesisade oli paksua pumpulilunta.

Linkkilaarilla

Ehkä jotkut tosiaan tekevät ratkaisunsa analyyttisesti kuin Tiedemies. Sitten on meitä muita.

Asian tiimoilta myös HS.

Halo Efekti on HS:n ja Miska Rantasen kanssa eri mieltä netistä ja ikäjakaumista. Alkuun kuitenkin kissoja.

Samasta aiheesta Pajukossa, kommentteineen.

Vastaväitteistä huolimatta minäkin edelleen oletan, että netti on nuoremmille ikäluokille tutumpi ympäristö kuin vanhemmille sellaisille. Ja etenkin, että nuoremmat ikäluokat ovat netissä yliedustettuja.

Sitten vielä Kasa ja Dali Atomicus.

Sfääreistä alemmas

Juuso Hyvärinen puhuu punnittuja koulutuksesta kriisitilanteita varten.

Vetureista myös.

Spåraan tungeksittiin. Ei mahdu enää, kuski sanoi meistä seuraaville Sokoksen pysäkillä. Poikkeusreitit myös linjoille neljä ja kolme bertta, rasahti paluumatkalla kuskin liikenteenohjausradio vetääkseen vähän päästä komennon takaisin. Se onkin ruotsalaisen teatterin eikä ylioppilastalon edessä, joten poikkeusreitille vain linja kymmenen. Ajetaan varovasti siihen vaihteeseen ruotsalaisen teatterin luona, kuului vielä ennen kuin oltiin perillä.

Loppiaisen jälkeen

Saattoi tulla talvi

Kuukausiliitekään ei voi onnistua joka kerta. Vaan sunnuntaisivujen juttu siitä, mitä kaikkea netissä ei ole, kiinnosti.

Hietarannassa viilsi viima. Outoja hiekkakasoja. Ja paljon kulkijoita. Niemennokassa joku ajoi auton vesirajaan ja kuin kuvasi.

Klo 15.06 alkoi Museokadulla sataa lunta.

Illalla dokumentti Tuomari Nurmiosta. Joka tosiaan kävi lapsuudenkotinsa kellareineen. Ja puhui järkeviä. Miksei Töölönlahden tuntumaan tosiaan tehdä kirjastoa ynnä muuta tavallisillekin ihmisille?

Helikopteri meressä

Kannuvalimon näkemän Dresden-dokumentin missasin, mutta Silent witnessin jakso helikopteriturmasta osui. Copterline-tapauksen maustamana, luonnollisesti.

Tarpeettoman paljon dramaattista alkoi kentällä yhtäkkiä tapahtua, mutta brittiläinen vähäeleisyys vie aina voiton eräistä muista. Systemaattinen lähestymistapa, vaikka jakson mitta pakottikin sirkeäsilmäisen patologin perin pikaisiin päätelmiin.

Muutamat yksityiskohdat tietysti: kaipa Hänen Majesteettinsa Rannikkovartioston helikoptereissa on viestivälineet, joilla voidaan kertoa jo matkalta, ollaanko tuomassa ruumiita vai potilaita. Ja kaipa sielläkin ambulanssi on varmuuden vuoksi automaattisesti vastassa.

Snapshots by pni

Hienoja kuvia,
varsinkin alkupää,
eikä pelkästään tuttujen maisemien vuoksi.

Travelin' man now he don't know

Tulihan se J.J. Cale -dokumentti vielä kerran.

Pidin.

Tosin GF löysi hiukan huomautettavaa.

Lumbago

Enää en lähde puistelemaan talouden mattoja ja petivaatteita ennen aamukahvia.

Makuuasennosta pääsee pystyyn kunhan varaa aikaa ja saa käsille tukea jostain. Sitten voi edetä kylkimyyryä kymmenen sentin askelin. Kadulla mummot viilettävät rollaattoreineen ohi. Matka parturiin on vähällä tyssätä jo rapussa kun ottaa portaissa askeleen alaspäin ja noita tyrkkää uuden nuolen ristiselkään.

Särkylääkettä, harkittuja asentoja ja liikkeelle sitä mukaa kun pystyy.

On ainakin Sinisen laulun jaksot koneella. Ja päivän hauska 33100 Jockalla.

Joulunaika TV:ssä

Täällä Pohjantähden alla. Liian paksu perhoseksi. Presidentti Gene Hackman ja rautakauppis Ray Romano kisaamassa pormestarinvirasta ja naisesta? Sen kestää, jos mukana on Maura Tierney. Joulurauhan julistus Turusta. Myytinmurtajat. Imeekö uppoava laiva mukaansa? Loppu Mr Beanin katastrofielokuvasta. Alku Kivisistä ja Sorasista. American Graffitin viimeiset minuutit. Nähtävä uusiksi. Paha maa, pätkiä sieltä täältä. Hyytävyys ja ahdistavuus ehtivät tulla selviksi. Turhuuksien rovio toisella silmällä, kasaripukeutuminen. J.J. Cale -dokumentti jäi näkemättä. Herrasmiesliigan alkua, tyyliä mutta aivan liikaa mäiskettä. Top Gear -koosteita, ampuma-autoilua Volvolla ja konepistoolilla. Simpsons Movie. Pettymys, ei siitä mihinkään pääse. Emppu, Petra ja Noora muistelemassa Tiktak-aikaa Voicella. Outi Nyytäjä Bretagnessa ja Suomessa. Nyytäjää pitää etsiä luettavaksi. Tenavien(kin) vaatimuksesta Olipa kerran elämä, tuntikausia. Punanenäiset virukset ja katalat bakteerit. Mutta se tunnari 40 kertaa viikossa.

Aamun lehdestä

Kai vanhoissakin taloissa on päällekkäin samankaltaisia asuntoja, mutta.

Sama kadunnumero, sama rappu, sama neliömäärä, jokaista komeroa ja ikkunanvieruskylmäkaappia myöten sama pohjapiirustus. Alivuokralaisen huone, josta aikanaan tuli minun. Keittokomero, jonka kaasumittariin ostettiin maitokaupasta kaasupoletteja. Komero, jossa luin taskulampun valossa kirjaa. Vessa, jonka altaaseen oksensin vatsatautiani. Kaappi, jonka oven kulmaan löin pääni niin että verta roiskui joka paikkaan. Käytävä, jonka varrelle kaappiin joululahjat oli piilotettu. Kylppäri, jonka ammeeseen aina kuulin joulupukin soittavan ovikelloa. Tarpeeton toinen sisäänkäynti, jonka ovisyvennyksessä lätkämailat nakottivat.

Kolmella vuosikymmenellä. Kolmevuotiaasta aikuiseksi.

Kaksi vanhaa miljoonaa. Eipä silti. Vaikka sellaisia rahoja olisikin, kaiken näkeminen nykyasussaan sekoittaisi vain muistot.

Uuteen vuoteen

Aattokävelyn jälkeen kälylässä. Lumi narisi anturan alla.

Hevoset huolehdittiin sisään pauketta pelkäämästä, koiranpentu pomppi jaloissa. Keittiön pöydän ääressä tuoksui kahvi.

Yläkerran rumpupatteri veti kuin hunaja, pikkulikka halusi kolistella nelikätisesti mutta varata virvelin itselleen. Nauhalle, Edward Vesalan nimi päälle ja 20 000 euron apuraha hakuun.

Palattua perinteiset sauna, tähtisadetikut, nakit ja omatekoinen perunasalaatti. Colaa.

Ulkona paukahteli pitkälle aamupuolelle. YLE Teemalla pyörivät Monty Python -leffat, läppärillä Steel Panthers. Minskin lähistöllä punapanssarit tungeksivat suoraan miinakenttään ja 88-millisten tähtäimiin.