Zeitgeist: Torjuntavoittohehkutus
Tästä kaikesta huolimatta: Karl Lennart Oeschin organisoimat ja johtamat taistelut Tali-Ihantalassa pysäyttivät venäläisten suurhyökkäyksen. Ei ainakaan minun logiikkani (eikä Jokisipilänkään) mene niin, että koska Suomi aloitti hyökkäyssodan yhdessä Saksan kanssa, on samantekevää olisiko Stalin miehittänyt Suomen sodan loppuvaiheessa (kaikkine seurauksineen) vai ei. Tässä mielessä venäläisten pysäyttäminen kesällä 1944 on torjuntavoitto, isänmaallinen uroteko, joka ansaitsee hehkutuksensa – vaikkei itse jatkosota sitä muuten ansaitsisikaan.
Näkisin aiheen liittyvän isompaan aikamme ilmiöön: tarpeeseen kiistää perinteiset suomalaiset ylpeydenaiheet. Arvatenkin dialektiikan väistämättömyydellä, niiden hehkuttamiseen turhautuneena.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tuohon torjuntavoittohehkutuksen kritisointiin liittyy myös se että oliko se lopulta yksistään suomalaisten ansiota vai oliko esim. lento-osasto Kuhlmayn panos ratkaiseva.
Oli miten oli, mun vaarini oli tuolloin Tali-Ihantalaa puolustamassa ja olen siitä hänelle ikuisesti kiitollinen.
Epäilemättä sekin. Kun puolustus ilmeisesti oli aivan veitsenterällä, voitaneen osasto Kuhlmeyn merkitystä kuvailla korvaamattomaksi.
Asiantuntija en kylläkään ole.
Isoäidin veli kaatui puolitoista viikkoa myöhemmin Vuosalmella, minulle on kerrottu.
Lähetä kommentti