lauantai 5. tammikuuta 2008

Lumbago

Enää en lähde puistelemaan talouden mattoja ja petivaatteita ennen aamukahvia.

Makuuasennosta pääsee pystyyn kunhan varaa aikaa ja saa käsille tukea jostain. Sitten voi edetä kylkimyyryä kymmenen sentin askelin. Kadulla mummot viilettävät rollaattoreineen ohi. Matka parturiin on vähällä tyssätä jo rapussa kun ottaa portaissa askeleen alaspäin ja noita tyrkkää uuden nuolen ristiselkään.

Särkylääkettä, harkittuja asentoja ja liikkeelle sitä mukaa kun pystyy.

On ainakin Sinisen laulun jaksot koneella. Ja päivän hauska 33100 Jockalla.

2 kommenttia:

Halo Efekti kirjoitti...

Mulla on ollut tuo sama vaiva jo kahtena viimetalvena kovimpien pakkasten aikoihin. Otan osaa! Joskus se sitten itsestään helpottaa - usein kyllä vasta viikkojen päästä.

Mika kirjoitti...

Kiitos.

Tämä piilee aina pinnan alla. Itsellä pysyisi kurissa pienelläkin kuntoilulla ja venyttelyllä.

Yksi herätyskello, siis.