Kunnon musiikkia

Ian Dury & The Blockheads: Sweet Gene Vincent.

Ja kitarasoundi.

Tämäkin vinyyli jäänyt jonnekin matkan ja vuosien varrelle.

Dilemman tynkää

Outoa Taigaa: Vapise Tanska

Auvinen: Helsinki palaa

Peräti kiintoisa kirja, mutta 72 euron hintaan tyydyin toistaiseksi vain selaamaan kaupassa.

Makasiinit olivat ehtineet mukaan ja mieleen jääneitä muitakin. Ensimmäisenä piti tarkistaa kevättalven 1976 Mecklun iso ullakkopalo, jonka sammutusta ihmeteltiin ikkunasta. Oli se siellä. Vanha, Ruoholahden lautatarhat, Töölönranta, Harjutori. Estonia kosketti Helsingin pelastuslaitostakin. Historiaa: Vallisaari, Messuhalli.

Kaupungin miljoonat tarinat. Tehtaankadun pyromaani, joka viimeistä paloaan sytyttäessään eksyi savuiseen kellariin ja menehtyi savuun. Kirpaisevin se kuva kuusivuotiaasta, jota elvytetään rappukäytävässä. Ainoa, joka jäi perheestä eloon palamaan jääneen savukkeen sytytettyä huoneiston Lapinlahdenkadulla 70-luvulla. En ollut muistanut junien törmänneen Linnunlaulussa.

Digiaikaa vanhempaa teknologiaa

Taivaalta lotisee huhtikuinen sade.

Usko kotimaiseen elinkeinotoimintaan oli jo koetuksella mutta kesti. Sähkäri saapui melkein ajallaan ja vaihtoi muuntajan. Ei kauniisti, mutta kuulemma koska asialla on viimeksi ollut remonttimies eikä sähkö-.

Autokorjaamo soitti eikä kustannusarviota vaan valmiita jarrupaloja ja -letkuja. Eikä hintakaan irvistyttänyt. Hyväkuntoiseksi kehuivat noudettaessa mutta että oikeastiko noin vähän ajettu. Eipä kai.

Mutta mistä on peräisin ruosteinen pultti, jollainen yhtäkkiä elämään ilmestyy? Spårakiskoista? Koska sellaisten kohdalla. Talvirenkaan se ainakin läpäisee kuin paperiveitsi kirjekuoren.

Illalla meni neljä tuntia. von Mellenthinin lukeminen kiemurtelevassa bussissa saa mahassa kiertämään, mutta kuvia tarttui parempia kuin usein.

Pirkanmaalta

Olutliitto: Juo nokialaista, pelasta kotimainen panimo (via Pintaliitoblogi)

Siiveniskuja: Monenlaista sorsintaa

Ei kovinkaan kauan sitten

Töölöläinen kertoo Helsingin suurpommituksista helmikuussa 1944 haastatellen muun muassa Lutherinkatu 4:ssä asunutta ja asuvaa Pentti Parviota, jonka isä sai surmansa 250 kilon miinapommin osuessa taloon. Tuolloin 16-vuotias Parvio oli elokuvissa Museokadulla ja näki kotiin kiirehtiessään talon osittain sortuneen.

Ilmahälytyssireenit alkoivat vonkua 6. helmikuuta klo 18.51, ja lehden mukaan taivaalla jyrisi yön mittaan 728 neuvostopommikonetta pudottamassa 6 991 pommia, joista kuitenkin vain 280 osui Helsingin alueelle. Töölössä osui 20 paikkaan, ja Temppeliaukion kallioille ja kaduille putosi kuusi miinapommia, joista kolme Lutherinkatu 6-8:aan.

Helmikuun 1944 pommitukset jatkuivat 16. - 17. helmikuuta ja 26. - 27. helmikuuta, jonka päiväyksen merkeissä Helsingin Ilmatorjuntarykmentti esittäytyi eilen Senaatintorilla. Kalusto ei ennakkotiedoista poiketen ollut tutustuttavissa klo 16 saakka, mutta isompia ja pienempiä ohjuksia, kanuunoita ja tutkajärjestelmiä paikalla vielä ajokuntoon valmisteltiin. Ja isompien aseiden välissä tietenkin kaikkien IT-miesten väistämätön huvinaihe Sergei.

Asejärjestelmien vaarallisuutta demonstroi ramppia myöten kuljetuslavetille punnertanut T-55:n alustalle rakennettu IT-vaunu Marksman, jonka paksun sininen pakokaasupilvi lamauttaisi puolijoukkueellisen vihollisia.

Kotimainen näkemys vastapuolen näkemyksestä helmikuusta 1944.

Tarve linkittää

EFFIn blogi: KRP ja Lindén: Uhrataan rehellinen mies

Lisää aiheesta

Tuhat sanaa: Filmihullu NYTistä: "Väärin siteerattu"

Kovan linkkipäivän ilta

33100 Jocka: Lars Henriksson tietää mitä tekee
Ei nyt: Toimittajaetiikan travestia jne (via Sedis)
Menopaussi: Vain sanoja sanakirjassa?
Jura Jukola: Mannerheim kiirastulessa

Ministeritason merkintä

mitvit lähestyy erästä asiaa mestarillisesti.

Siteeraan Soopan kommenttia:

Jos olisin diktaattori (eli Erkko), julkaisisin jotain tämän kaltaista Hesarin etu sivulla.

Kuvan liikkeet

Lauantaiaamun puolelle meni, yksinkertaisenkaan videon viilaaminen, amatööriltä. Uudelleenrenderöinti laveammalle bittivirralle viivästytti vielä kun ensi yritys levisi YT:ssä tavallistakin sietämättömämmäksi puuroksi.

http://www.youtube.com/watch?v=8q3JF5MsA3o
ja edellinen
http://www.youtube.com/watch?v=eXNMapKIRGk

Videointi-into iskee aina välillä painuakseen sitten taas.

MariKoo kirjoittaa videoista suomiblogeissa ja kommentaattorit lisäävät.

Tekstin kirjoittaminen ja kuvien lisääminen on aika selkeää hommaa, mutta mitä sellaista ääni (podcast vaikka) tuo, mitä niissä ei olisi? Ja mitä sitten päälle vielä liikkuva kuva?

Vaikka onhan vaikkapa TV-uutisissakin melkoinen määrä puhuvia päitä ja ympäripyöreää kuvituskuvaa kun sillä silmällä alkaa katsoa.

Alati kiintoisia

Utain: Missä saa kuvata

Kemppinen: Todistustaakka

Elementtejä

Tanttu Välimiehessäkö se kirjoitti, että Sandelsin ja Välskärin kulma on kaupungin tuulisin paikka. Siinä joka tapauksessa puuska taittoi tukevamman sateenvarjoni niskan. Sade rankkeni vasta myöhemmin.

Tummaa verta näppärästi viiteen putkiloon, jotka pääsivät keinuun. Tarrat rintaan, ranteisiin ja nilkkoihin, 20 sekuntia surisevaa käyrää. Onneksi ei ole enempää rintakarvoja, totesin.

Iltapäivällä jo sinisiä taivaita, kiireinen tuuli tuuppi pilvimassoja pois.

Kinkkibuffassa nautaa ja sipulia, nuudeleita ja vihanneksia, riisiä ja punaista kastiketta. Kevätkääryleitä. Vasta lopuksi tajusin, mistä viereisen pöydän miehen ääni oli tuttu. Pressin viereinen sisäänkäynti kotikisoissa.

Onko teillä siivet selässä, kahden kepin kanssa hiipivä rouva kysyi kun pitelin ovea auki. Päästin vielä harmaahapsisen herrasmiehen edelle.

Viljami Vaihdokas

Tartuin opukseen epäluuloisena, mutta vakuutuin aika pian. Liekö Elvi Sinervo miettinyt viisaita vasta sellissä vai jo ennen sitä, mutta Viljamin matka maailmassa toi mieleen vähintäänkin Hessen Siddharthan. Missä tätä kirjaa on minulta piiloteltu? (Hyllyssä tuossa metrin päässä).

Kampuran emäntä ei ollut hyvä eikä paha. --- Hänelle ei ollut koskaan sattunut mitään, mikä olisi paljastanut, mitä hän oikein oli.

Yksilö, joukko, äiti, isä, suku, omaisuus, valta, vastuu, ahneus, sota, rauha, elämä, kuolema, ystävyys, lojaalius, petos, rohkeus, usko, toivo, rakkaus, edistys, merkitys. Ymmärrys. Anteeksianto. Perspektiivi.

"Ei vanhaa ihmistä voi kasvattaa", hän sanoi. "Hilma on juuri sellainen jommoiseksi hänen elämänsä on hänet muovannut eikä hänestä enää voi ottaa mitään pois. Eikä se ole tarpeenkaan".

Desanttien hyysääminen toki nostatti maanpuolustushenkisen konservatiivilukijan vastakarvaan, mutta menköön, senkin voi itselleen tulkita jonkin yleisemmän vertauskuvaksi.

Olipa vaikuttava kirja.

Helmiä nauhassa

Drive-In Saturday

Pehmeä maisema

Tuhnuinen aamu. Maassa ruskean ja harmaan sävyjä, ylempänä talot sulautuivat taivaaksi pilveen.

Liikenteen melukin kuin sumun vaimentamana.

Leppäsuolla kuoppa noussut taloksi, Väiskillä hento lumipeite. Jalkakäytävät jäässä.

Tillman ja didaktiikan arki.

Kokkariselta: Compulsory crappy crime novel elements.

Loskaksi

Kuin oikea talviaamu: hiutaleet laijasivat taivaalta ja Rakennusviraston kuorma-auton perälautanen viskoi ajoradalle suolaa.

Puoliltapäivin jo loska lainehti ja räystäät lorottivat kulkijan niskaan.

Terveysasemalla muutoksia. Kännykät kieltävä kyltti peitetty. Kahvilatiski kiinni. Sisäänkäynnin luona käsihuuhdepullo käyttökehotuksineen. Ja ilmoitus, ettemme nykyään kättele.

Kotimaasta. Eikö ministeri vain ymmärrä asiaa vai onko oikea vaihtoehto se vielä pahempi? Linkkaan Merteniin. Ja Middlebeer commandoon.

Paetaan musiikkiin. Bowie ja Lady grinning soul

Jospa joku muu älähtäisi

Näinhän se taitaa mennä.

Josta myös Kasa.

Ja alkuperäisestä aiheesta Dägä dägä jo pitkään.

Ja Butt Ugly Weblog jo viime viikolla:

The next things will probably be terrorism sites - sites that tell you how to build bombs. Then we'll get pressurized by foreign governments to expand our definition of "terrorism". And then the large companies will start to complain about piracy sites - both material and intellectual. And about that point, the system will grow beyong the management capacity of a single team, and will be fully automated, and then it'll be easy for people to "game" the system, blocking competition. Because censorship is, at its core, not about moral or immoral, but about opportunity, power and money. The people in control will use it to further their control, not protect the citizens from harm. It's simply too alluring a tool to be wasted on principles and ethics - which is why all modern countries have freedom of speech in their constitutions.

The return of the Thin White Duke

Verhot auki heti herättyä: valoa. Kevät.

Ulkona aurinko kimmelsi jalkakäytävän ohuenohuessa lumiharsossa.

Komea aamu.

YouTubesta vanhoja Bowie-helmiä muistoineen. Station to station, sininen ruutuvihko ja Faber-Castell, pöytälätkä ja tshekkiläisen jääkiekon kumintuoksu.

Mustanmeren pohjassa

Tätä Halo Efektin linkeistä löytynyttä tarinaa en ollut ennen kuullut: Hitler's"lost fleet".

Eikös Laatokalla ollut joitain italialaisia torpedoveneitä?

Karaiseva tuuli

Karaisevaa tuulta edelleen, mutta perilliset viihtyivät viimassa.

Puistossa harpoin eestaas esitellen mennyttä: tässä oli karuselli, tässä keinut, tuossa iso puu jonka alaoksille pääsi, tuossa hiekkalaatikot ja aitaus, jossa pieniä hoidettiin. Tuosta ympäri hiihdettiin kansanhiihtoa, jonka kilometrit suoritettuaan sai kangasmerkin äidin neuloa anorakin hihaan.

Koulun pihaan, aina vain roskaisemmille Väiskin kaltseille. Muovipullojen tulossa on puolensa.

Kaupasta sekaleipä, maitoa, luumuja ja viikunoita.

Sisällä jalkapalloa yhdellä yhtä vastaan, kunnes askelharhautukseni johti kaapinoven syrjään. Sipulipussi pakastimesta lievensi pikkuvarpaan säkenöintiä vähitellen. Myöhemmin pesin mustuneen veren pois mutta pieni jomotus jäi.

Nukahdin lattialle kesken Hufvudstadsbladetin.

Pinserin vinkistä kuvia neuvostoarjesta, hieno setti ja muistojakin. Kyrilliset Pepsi-etiketit silloin Leningradissa, mustaa pakokaasua kevätlumisille kaduille puskevat Zilit. BTR, talvimallin nakkipipo, kurkkumikrofonin nahkahihna ja kaapelissa radion painikkeet.

Tohtori Kokkariselta puolestaan Stuff white people like.

Korttimaksun edut

Yhteensä 4,95.

Taskussa rypistynyt kymppi ja kaksikymppinen. Erotin kympin ja ojensin.

Kassalaatikko kolahti. Neitonen ojensi kuitin ja kääntyi seuraavan asiakkaan puoleen.

Tyhjä hetki.

Tota, enkös mä antanut kympin, kysyin.

Neitonen pysähtyi, mietti hetken, nosti leukaansa sentin, laittoi kädet päättäväisesti ja sanoi, että ei, viitosen.

Voimaton hetki. Sitten katse kourassa kenottavaan kuittiin.

Käteinen 10,00
TAKAISIN 5,05

Sattuuhan sitä. Kiusallinen hetki molemmille, Suomessa.

Torstai

Myllikässä laskeutuvat koneet jylisivät matalalla pään yli etelästä. Komea ääni. Ja pohjoistuuli. Viiltelevä.

Kampissa kello oli 15.25. Taivaalta keikkui alas muutama valkoinen hippu.

K-kaupasta aurinkosalaattia.

Illalla Pähkähullut japanilaiset.

Kreeta 1941-1945

Vaikka seassa seikkailee agenteiksi ryhtyneitä englantilaisia rauhanajan Kreikan-tuntijoita suoraan Wodehousen novelleista, Antony Beevorin Crete - The battle and the resistance piirtää sodankäynnistä saarella säälimättömän kuvan. Heti valtauksen sekamelskassa vankeja ammutaan, ja saksalaisten saatua saaren valtaansa siirrytään meidän päivinämme perin tuttuun epäsymmetriseen sodankäyntiin. Kreetalaiset vastarintamiehet brittiystävineen tappavat armotta erilleen joukosta eksyneet saksalaiset ja välillä vähän enemmänkin kerralla, saksalaiset kostavat summassa tuhoamalla kyliä ja teloittamalla asukkaita.

Sotilaan ja siviilin rajanveto puhutti jo Amerikan sisällissodassa ja nykyään enemmän kuin koskaan. Toisessa maailmansodassa saksalaiset eivät epäröineet teloittaa vastarintaväkeä kuten eivät kuulemma liittoutuneetkaan aikanaan Saksaan edetessään. Hakusanoilla irregular fighters ja francs-tireurs näkyy löytyvän enemmän luettavaa kuin ehtii kahlata. Geneven konventio.

Makaaberit erikoiset tapaukset jäävät kirjoista aina mieleen. Niin Beevoriltakin, kun joukkoja saarelta evakuoivan HMS Imperialin ohjaus menee epäkuntoon eikä ole aikaa jäädä odottelemaan Luftwaffen osumista paikalle.

Hotspur turned back on Admiral Rawlings's instruction to take off the crew and soldiers, a mixture mainly of Back Watch and Australians. Orders were given on the Imperial to line the side at once and jump from one ship to the other as the Hotspur came level. A group of Australian soldiers, semi-insensible from drink, had to be left below. As soon as everyone capable of jumping was aboard, Hotspur pulled away and fired torpedoes into Imperial, leaving her to sink. The Australians left on board went down with her.

Evelyn Waugh on lukematta. Ja Kreikan sodanjälkeiseen sisällissotaankin voisi perehtyä.

Amerika

Viihdettä, hyi.

Jos olisin John Fogerty, en pahastuisi.

(Edit: Jaahas, se video ei kauaa pysynyt.)

Maailmankirjat

Harmaa aamutaivas, lämpimänkostea tihkusade. Kevättä vähän ennen kuin tosissaan lämpenee ja silmut ilmestyvät. Tosin huomenna kuulemma ei.

Mutta päivien pitenemisen huomaa vaikkei olisi edes ollut poissa kuten Veloena.

Olen päättänyt, etten asetu SDP:n puheenjohtajaehdokkaaksi.

Päivän politiikka

Tillman: Breaking news

Hän kertoi, että normaali ohjelma oli katkaistu varttia vaille neljä iltapäivällä erikoisuutislähetyksen vuoksi.

Luonnollinen reaktio tuommoisen ilmoituksen tullessa on tietenkin kääntää volyymiä isommalle , hiljentää nuoriso ja miettiä, missä on sotilaspassi. No tämä ystäväni kertoi, että tällä kertaa kyseessä oli vain uutinen siitä, että Eero Heinäluoma ei asetu enää ehdokkaaksi maamme kolmanneksi suurimman puolueen puheenjohtajavaaliin kesäkuussa Hämeenlinnassa.

Äkkikurvi

Ote tangosta oli onneksi hyvä kun kuski polkaisi paniikkijarrutuksen. Nuorimies Fordissaan oli keksinyt kurvata yllättäen bussin eteen pudottamaan neitosta kyydistä pysäkille.

Kuski kiilasi viistoon Fordin eteen ja nousi kadulle katsomaan nuortamiestä kysyvästi. Me kyydistä nousseet tempaisimme kameramme kuin lännenmiehet revolverinsa. Niin nykyään.

Sujuva vaihto metroon.

Fitz ja Wallander tänään turhan verisiä.

Ernie Pyle

Törmäsin Ernie Pylen nimeen ensi kertaa kai lukiessani Valittujen Palojen 1967 julkaisemaa kokoelmaa Toisen maailmansodan sankareita ja vakoilijoita. Pyleltä mukaan oli valittu Pitkä kotimatka, kuvaus Lentävästä Linnoituksesta, joka 1943 pommituslennolla Pohjois-Afrikassa oli saanut pahoja vaurioita, kadonnut näkyvistä ja todettu kymmenhenkisine miehistöineen menetetyksi.

Illan hämärtyessä Pyle ja muita kokoontui lennonjohtotorniin katselemaan auringonlaskua ja tähystämään mahdollisia vihollisen pommituskoneita.

The sunsets in the desert are truly things with souls. The violence of their color is incredible. They splatter the sky and the clouds with a surging beauty. The mountains stand dark against the horizon, and palm trees silhouette themselves dramatically against the fiery west.

As we stood on the tower looking down over this scene, the day began folding itself up. Fighter planes, which had patrolled the field all day, were coming in. All the soldiers in the tent camps had finished supper. That noiseless peace that sometimes comes just before dusk hung over the airdrome. Men talked in low tones about the dead pilot and the lost Fortress. We thought we would wait a few minutes more to see if the Germans were coming over.

And then an electric thing happened. Far off in the dusk a red flare shot into the sky. It made an arc against the dark background of the mountains and fell to the earth. It couldn't be anything else. It had to be. The ten dead men were coming home!

"Where's the flare gun? Gimme a green flare!" yelled an officer.

He ran to the edge of the tower, shouted, "Look out below!" and fired a green rocket into the air. Then we saw the plane - just a tiny black speck. It seemed almost on the ground, it was so low, and in the first glance we could sense that it was barely moving, barely staying in the air. Crippled and alone, two hours behind all the rest, it was dragging itself home.

Tällä viikolla kerrottiin, että kuva japanilaisten konekivääritulessa kaatuneesta Pylesta oli ilmestynyt julkisuuteen. Pylen kaatuminen kuuluu aikanaan hiljentäneen ison osan Amerikkaa.

The first night in Leipzig we went to bed early. At midnight Hal Boyle, the most indefatigable of the old-timers, woke us up. He said, "Ernie got it". Far away from us, Ernie Pyle was killed that day on Ie Shima. We all got up and drank ourselves stupid in silence.

Robert Capa: Slightly out of focus

Näköjään Pylen kirjoituksia on koottuina verkossa.

Spårasta jäätyä

Samaan aikaan toisaalla

Tillman kirjoittaa taas nyökytyttävää.

Dallas pullaa vertaa Teksasia ja Suomea.

En ole perehtynyt Amerikan presidenttikilpaan. Luen siis tiivistelmän vaikkapa Murti-Bingin pillereistä.

Sedis kertaa jatkosodan alkuvaihetta.

Aamun Kemppinen luettu

Iltapäivästä tartuin Hufvudstadsbladetin tarjoukseen ja aamulla lehti jo komeili kynnysmatolla.

Trakasseridebatten har gått snett, SFP:läiset arvioivat sivulla seitsemän.

Väittäisin, että joukossamme liikkuu vielä änkyröitä, joiden suhtautuminen naisiin jättää miettimään leuka loksahtaneena, näkikö ja kuuliko oikein. Samaan aikaan kuitenkin monet miehet osaavat jo käyttäytyä kohtalaisen sivistyneesti, jopa naisten seurassa.

Kummankaan laidan kiivaimmat kommentaattorit eivät ole edustamilleen ryhmille kunniaksi.

Kemppinen.

Kuvienluku- ja kirjoitustaito

Kehitysmaakuvien korrekti käyttö tärkeää

Huhtikuu helmikuussa

Lämmin sumuinen aamu. Talvi, jota ei tullut.

Kolmikko Rakennusviraston haalareissa. Lintujen konsertti.

Voimalan piippu liukeni usvaan.

Hietarannan viereiselle kentälle oli ilmestynyt pylväitä aitauksen muotoon, kaivuri ahkeroi lisää.

Seurasaarenselällä lipui kajakki.

Taivallahdella jäät vähentyneet. Sorsat kerääntyivät kohti kun lähestyin rantaviivaa. Pettyä saivat.

Runebergin päivänä

Näin liputuspäivänä siteerattakoon professori Klingen rivejä sitä, kuinka Runeberg 1800-luvulla kävi luomaan suomalaista identiteettiä.

Runebergin suuri panos oli suomalaisuuden määritteleminen kreikkalaisperäisten hyveiden kautta. Runeberg sai meidät uskomaan, että kreikkalaiset hyveet olivat myös suomalaisen sotilaan ja sitä tietä koko Suomen kansan perusominaisuuksia.

Ja:

Vänrikkien kuvaus suomalaisten sotilaiden moraalisista ominaisuuksista siirsi klassilliset, antiikin arvomaailmasta periytyvät sotilashyveet suoraan suomalaisten hyveiksi. Suomalaiset ovat antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten tapaan yksinkertaisia ja köyhiä mutta uskollisia maanviljelijöitä, jotka vaaran uhatessa muuttuvat rohkeiksi, sinnikkäiksi ja keskenään solidaarisiksi sotilaiksi. Suomalaiset eivät ole kauppiaita, he eivät myy ja osta, eivät tingi ja neuvottele, eivät pyri eteenpäin kiemurtelemalla eivätkä pettämällä vaan suoraan ja avoimesti, tyhmyyden ja vaaran uhallakin.

Entä onko 2000-luvulla jäljellä jokin suomalaisuuden ihanne ja jos on mitä kaikkea siihen on nyttemmin kasautunut?

Neljäs helmikuuta

Illalla sateli lumen, aamulla jo sohjo lorisi jäävedeksi katuojiin.

Iltapäivällä bussi hätävilkut päällä, mäen melkein loppuun jaksaneena.

Illalla hinausauton kuski kytki keltaiset majakat, kohotti keulan, kiinnitti kilisevät ketjut.

Päivän kunniaksi runebergintorttu ja paketti, josta paljastui kirja Heikuran kuvia. Tykkään. Vaikka luulenkin ymmärtäneeni, miksi Puusa ei. Josta lisää.

Hyvä huono hyvä Tali-Ihantala

Ei pakollista romanssia ja kuin tekniikkalehden sotakone-esittely, olin kuullut, joten lähdin Bristoliin katsomaan hyvää elokuvaa.

Taustanakuttelujen jälkeen eversti Puroma vei joukkonsa Kuuterselän vastaiskuun, mutta Sartion kärkivaunun tuhottua hetkessä neljä vihollissotkaansa seistiin yhtäkkiä kaikessa rauhassa ihastelemassa "maailmanennätystä". Sama harhailu ja pysähtely jatkui kaksi tuntia. Toimintaa alkoi ja päättyi ilman rytmiä, välillä sekaan oli heitetty tarpeettoman tuntuisia kohtauksia kaikkein päälleliimatuimpana turha selittely hakaristin käytöstä.

Ehkä osuvampi nimi elokuvalle olisi "Eräitä kuvitettuja kohtauksia kesän 1944 ratkaisutaisteluista".

Mutta onhan siinä Panssarimuseon kanta-asiakkaille komeaa nähtävää ja elävöitettyinä monta kuuluisaa hetkeä, joista tähän asti on saatu vain lukea. Lähitorjuntamies korpraali Väisänen, luutnantti Aulangon vaunun lataajan kaatuminen, radiotiedustelun sieppaama viesti ja vihollishyökkäyksen tuhoaminen lähtöasemiinsa, Mikkolan raskaiden vaunujen vastaisku Portinhoikassa.

Vaikuttavin hetki kärkivaunun miesten ilmeet heidän polkaistessaan Sotkan liikkeelle tietämättä, paljonko vihollisia mutkan takana on ja päättyykö elämä kymmenen sekunnin päästä etupanssarin läpi räjähtävään kranaattiin. Miten ihminen kykenee siinä tilanteessa tekemään velvollisuutensa eikä loikkaa luukusta ulos ja juokse metsään?

Kun ne kaikki miehet ja kalusto oli raahattu paikalle, olisi materiaalista varmaan saanut paremmankin elokuvan uudelleen leikkaamalla tai jopa uudelleen käsikirjoittamalla. Jättimäisen palan olivat haukanneet ja vain osittain onnistuneet. Mutta näinkin kannatti katsoa ja varmasti ostan tallenteenakin jos ja kun sellainen myyntiin tulee.

Il Spurgos

Maxwell Gothenburgin varhaisvaiheen klassikko on ehtinyt YouTubeenkin.

Samoin Viimeiset Pirkkalaiset.

Ällistyttävät fysiikan lait

Kokkarinen: Trimmings

Rondelli