Vaikka seassa seikkailee agenteiksi ryhtyneitä englantilaisia rauhanajan Kreikan-tuntijoita suoraan Wodehousen novelleista, Antony Beevorin Crete - The battle and the resistance piirtää sodankäynnistä saarella säälimättömän kuvan. Heti valtauksen sekamelskassa vankeja ammutaan, ja saksalaisten saatua saaren valtaansa siirrytään meidän päivinämme perin tuttuun epäsymmetriseen sodankäyntiin. Kreetalaiset vastarintamiehet brittiystävineen tappavat armotta erilleen joukosta eksyneet saksalaiset ja välillä vähän enemmänkin kerralla, saksalaiset kostavat summassa tuhoamalla kyliä ja teloittamalla asukkaita.
Sotilaan ja siviilin rajanveto puhutti jo Amerikan sisällissodassa ja nykyään enemmän kuin koskaan. Toisessa maailmansodassa saksalaiset eivät epäröineet teloittaa vastarintaväkeä kuten eivät kuulemma liittoutuneetkaan aikanaan Saksaan edetessään. Hakusanoilla irregular fighters ja francs-tireurs näkyy löytyvän enemmän luettavaa kuin ehtii kahlata. Geneven konventio.
Makaaberit erikoiset tapaukset jäävät kirjoista aina mieleen. Niin Beevoriltakin, kun joukkoja saarelta evakuoivan HMS Imperialin ohjaus menee epäkuntoon eikä ole aikaa jäädä odottelemaan Luftwaffen osumista paikalle.
Hotspur turned back on Admiral Rawlings's instruction to take off the crew and soldiers, a mixture mainly of Back Watch and Australians. Orders were given on the Imperial to line the side at once and jump from one ship to the other as the Hotspur came level. A group of Australian soldiers, semi-insensible from drink, had to be left below. As soon as everyone capable of jumping was aboard, Hotspur pulled away and fired torpedoes into Imperial, leaving her to sink. The Australians left on board went down with her.
Evelyn Waugh on lukematta. Ja Kreikan sodanjälkeiseen sisällissotaankin voisi perehtyä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti