Tanttu Välimiehessäkö se kirjoitti, että Sandelsin ja Välskärin kulma on kaupungin tuulisin paikka. Siinä joka tapauksessa puuska taittoi tukevamman sateenvarjoni niskan. Sade rankkeni vasta myöhemmin.
Tummaa verta näppärästi viiteen putkiloon, jotka pääsivät keinuun. Tarrat rintaan, ranteisiin ja nilkkoihin, 20 sekuntia surisevaa käyrää. Onneksi ei ole enempää rintakarvoja, totesin.
Iltapäivällä jo sinisiä taivaita, kiireinen tuuli tuuppi pilvimassoja pois.
Kinkkibuffassa nautaa ja sipulia, nuudeleita ja vihanneksia, riisiä ja punaista kastiketta. Kevätkääryleitä. Vasta lopuksi tajusin, mistä viereisen pöydän miehen ääni oli tuttu. Pressin viereinen sisäänkäynti kotikisoissa.
Onko teillä siivet selässä, kahden kepin kanssa hiipivä rouva kysyi kun pitelin ovea auki. Päästin vielä harmaahapsisen herrasmiehen edelle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti