maanantai 10. maaliskuuta 2008

Paul Simononin hammas

The Clash - Westway to the world. Uusinnan muistin jo Teemalta tallentaa.

Jotain outoa karismaa joukkiossa oli, muutakin kuin että London calling on ehkä maailman paras levy. Muu perehtyminenhän jäi jo silloin vajavaiseksi, edes Sandinistaa ei enää tullut ostettua.

Vanhemmat iskivät, pikemminkin: Capital radio one ja I fought the law ja siihen suuntaan. Black market Clash, sehän se oudonkokoinen oli.

Illalla Tuhat sanaa -podcasteja ja sellaista.

Ei kommentteja: