sunnuntai 19. lokakuuta 2008

David Baldacci: Stone cold

Plussaa salakäytävistä ja tavarakätköistä, jotka tuovat mukavaa Taikaviitta-tunnelmaa. Ja epämääräisestä soljuvuudesta, joka imaisee aluksi mukaan.

Mutta että ihan The #1 New York Times Bestseller. Salaperäisen kaunottaren ympärillä pyörivät eläköityneet agentit työskentelevät hautausmaan nuhjuisina vakseina mutta tarvittaessa ampuvat nuortunein nivelin pahikset pimeässä niinku tosi kaukaa niinku Pyssyllä tai rakentavat niinku Tosi Vaarallisen Pommin. (Kaikenlaiset yksityiskohat voi jättää pois, koska niitä ei bestsellereitä naputellessa jaksa selvittää.) Tarvittaessa toki tunnontuskia potien, koska ovat niinku hyviksiä.

Kun menee käymään hautausmaalla, jolla lepää niinku 20 vuoden takainen Juonen Kannalta Tärkeä Henkilö (JKTH), siellä on toki sattumoisin käymässä toinen JKTH, joka kertoo hautakivelle Tärkeitä Asioita niin kuuluvalla äänellä, että Puun Takana Huomaamatta Seisovat Henkilöt kuulevat joka sanan. Ja kun he menevät muina miehinä Hautakivelle Puhuvan JKTH:n luo smalltalkkaamaan, tämä kertoo mielellään tuntemattomille Loput Tärkeät Asiat. Aivan niin kuin kahden minuutin tuttavuuden jälkeen kasinon pelipöydän hoitajat, joiden viereen ovelasti istuutuu kahvitauolla.

Hallituksen Kätyrit pimittelevät menneitä pahoja tekojaan mustien helikopterien ja kasvottomien agenttien ja kaikennäkevien tietojärjestelmien parvin mutteivät pärjää hyviksille, jotka ovat olleet Vietnamissa Ihan Oikeissa Vaarallisissa Tilanteissa.

Mutta lopulta vuodatetaan kyynel kuolleen toverin kalmon äärellä ja mennään perheen kanssa takaisin kotiin viemään lapsia harjoituksiin niin kuin ei mitään mutta jätetään toki vähän takaovea auki seuraavalle kirjalle koska tämähän on sarja.

Suositus: En suosittele tätä kirjaa.

Ei kommentteja: