Nukkuu koiranunta ettei nukkuisi pommiin. Kurottaa puhelimen, huomaa herätykseen olevan neljä minuuttia ja nousee. Kone auki, tiedote, kahvi tippumaan, suihku, viimeiset pakkaukset, ovi kolauttamatta kiinni.
Aamupimeässä jyrisevät bussit. Töölönkadulta yhteen.
Kentän kioskista kiireessä umpimähkään amerikanpokkari.
R22. Näytössä ylhäällä rullausjono, etummainen kaartaa jo kiitotien alkuun, pysähdymme toisen perään. Sisään tunkeva kerosiinin katku. Aamuaurinko maalaa metsät punaisiksi.
Muovikaukalosta kikkare kokkelia ja muutama pekoninsipale, märkiä kasvinosia liemessä. Sämpylä. Kahvia. Hufvudstadsbladet. Kirjaa. En keksi, mitä lentoemännän parfyymistä tulee mieleen.
Niin syvällä kirjassa, että havahdun laskutelineiden tömähtäessä kiitotielle.
Juna. Asema. Neuvonta. Kartta. Hotelli.
Reppu selkään ja töihin.
keskiviikko 8. lokakuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tiesit tasan tarkalleen mitä parfyymi toi mieleesi...Et vaan kehtaa sanoa. Toisaalta, jotkut asiat on hyvä pitää ihan itsellään........
Tuo voisi olla totta. Mutta totuus on kaksoiskiero eli juuri siksi että en keksi, mitä, siitä oli helppo kirjoittaa.
Lähetä kommentti