Olihan siellä pakollisia sadan vuoden takaisia bordelleja ja kulttuurikuppiloita, mutta myös Stockan kalat. Siinä altaassa pylvään juurella portaiden päässä. Samassa kerroksessa kuin leluosasto. Fleischmannin junaradat, Revellin taistelulaivat, Airfixin lentokoneet. Ja kaiken yllä Stockan tuoksu. Sitä on jäljellä.Kyllä, spåran kirskuna kaarteessa on kaupungin äänistä kauneimpia, vaikka niin tuttu ettei sitä tajua. Unen läpi kasi Mecklun ja Caloniuksenkadun kulmassa. Ja kesäisen aamuyön taksit ja sälekaihdinten välistä kattoa pyyhkäisevät autojen valot, mutta se on toinen tarina.
Suojeluskuntatalo ja funktionalismin ristiriita. Kaikki siihen aikaan. Kemppisen kiherrys Zhdanovilta kätketyistä vaskistien varoista puhuttaessa.
Semmoista. Helsingissä 2008 tuuli, muttei kylmästi. Hienoja pilviä ja alati vaihtuva valo kun aurinko kurkki ja taas piiloutui. Hautiksen muurin kulmalla mies ajoi nurmirinnettä itsestään kulkevalla leikkurilla. Jonain päivänä niitä ohjataan nojatuolista varikolta. Kaikkea sitä näkee, sanoi herrasmies joka hänkin pysähtyi osoittelemaan kameralla. Tämänkin sai vielä nähdä, vastasin, tahdittomasti itse asiassa, itseäni vanhemmalle.Matala valo veden hiekasta muovaamilla rypyillä. Vene Mustasaari-teksteineen rannan perhepäässä ison kiven lähellä. Solitario Taivalsaaren päässä. Kajakit Taivallahdella. Kaksi sorsaa ui luo mutta ei ollut tarjoilua. Minigolfradan uusi aita edistyy.
Kemppinen loppui Väiskin kaltsien luona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti