Takaovesta Tennispalatsiin, jonne oli löytänyt muitakin välipäivien päivänäytöksiin.
Jotenkin Ponyo rantakalliolla oli enemmän lapsille kuin vaikka Porco Rosso tai Liikkuva linna, ja tykkäsiväthän nuo. Isäkin piti monista kauniista kohdista ja sävelistä ja Meren jumalattaresta ja tuonpuoleisen portista ja velhon sukellusveneestä, joka toi mieleen kapteeni Nemon ajopelin. Mutta ihan kaikein eniten juuri oikeanlaisista rahtilaivoista ja niiden kulkuvaloista ja koneiden jyskytyksestä. Ja radioyhteydestä isään, vilkkuviestityksestä puhumattakaan.
Vilkkua ei meillä ollut kotona mutta joskus puhelunvälittäjä kertoi toisesta päästä, että tulee radiopuhelu laivalta.
Isointa popcornlaatikkoa ei edes nelihenkinen perhe saanut loppuun. Kovetetulla siirapilla kuorrutettu versio aika imelää.
Lähtiessä oli väkeä vielä enemmän.
Aina vain lisää lunta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti