Aurinko näyttäytyi viimein, pikkupakkasta. Kävelymatka motarin vartta tuntui heti lyhyemmältä.
Sama taukoamatta puhuva valokuvaaja vastapäätä koko viikon. Lajilegenda tuli juttusille, sanoi tunnistaneensa FB-profiilikuvasta. Bloggaajarouvaa en uskaltanut puhutella tänäkään vuonna. Juttelin M:n kanssa ja tuntia myöhemmin luin rikkinäisen puhelimen tuloksen blogista.
Käytävällä turkulaiset kehuivat kuvia. Kehräsin ja kiitin.
Täydellisen otoksen metsästys prinsessan kaimasta jatkui. Raks. Raks. Raks.
Kultasade, laulut, hymyt ja halaukset, mitä kaikkea nyt asiaan kuuluu. Raks. Raks. Raksraksraks.
Kuvat ja sanat paikkoihinsa. Viimeiset kaksi piparkakkua, fotariliivin viikkaus laatikkoon. Sveitsiläiskollegoiden ja presschefien hyvästely. Luopumisen hetki, askel hetkelliseen tyhjyyteen.
Vallbyn paikallisessa odoteltiin viikon ensi pizzoja ensimmäiset oluet edessä kun puhelin soi. Scanpix teki oharin joten olisiko mitenkään mahdollista, kysyi toisesta päästä valtalehden kuvatoimitus. Lupasin katsoa syötyäni.
Nyt iso väsy. Taidan pakata vasta aamulla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti