Sitten odotettiin bussia. Sitten odotettiin bussissa.
Airbus nousi ilmaan ja pysyi siellä Arlandaan asti, eli tärkein osuus sujui moitteitta.
Matkustajat ja matkatavarat eivät nyt oikein kohdanneet kun ympyrää kolisevan hihnan ympärillä seisoi lopulta 30 myrtynyttä ihmistä ja hihnalla saman verran joidenkin muiden laukkuja.
Liityin jonon jatkoksi antamaan tietoja, millaista pakaasia haluaisin käytävän etsimään. Samalla poistui luppoaikaongelma.
Laiturista 16 löytyi Uumajan bussin takaa Västeråsiin ja Örebrohon lähtevä. Tvåhundratjugo kronor, tack. Kilometri toisensa jälkeen pimeää E18:aa, mies takana puhui espanjaa kuin kone, liki henkeä vetämättä.
Kymmenessä minuutissa huomasin, ettei keskiöisen Västeråsin asemanseudulla liiku juuri takseja, joten reppu selkään, suuntima kännykästä ja jalkaa toisen eteen. Puolentoista kilometrin päästä löytyi taksijono ja Rahim myönsi olevansa ledig.Respan neitonen lupasi varautua ottamaan vastaan jossain vaiheessa mahdollisesti saapuvan pakaasin ja laski suomeksi yhdeksään.
Väsytti kyllä. Finskin antama survival kithän oli yllättävän hyvä, sukat ja T-paita ja kaikki. Silmämeikinpoistoaineelle en heti keksinyt käyttöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti