Tuulahdus menneestä

Note to self

Hyvin toipunut alkoholisti ja kohta erämaahan katoavan manageri Vladimirin hymy.

Ensi kerralla rakennamme radion.

Miljardeilla on kurjaa

Tuomarina varmistuin siitä, ettei tuomarin tehtävä ole parantaa maailmaa, edes omalta osaltaan, vaan soveltaa lakia. Kantin kategorinen imperatiivi on aivan hyvä ajatus tuomarille: ratkaisujen tulee olla sellaisia, että tuomarin mielestä samanlaisessa tilanteessa olisi yleisestikin tehtävä tuo ratkaisu. Tämä ajatus rajoittaa sääliä ja estää lähtemästä seikkailemaan ”asianhaarojen” punninnalle.

- Kemppinen, ammoin, muussa yhteydessä

Minä en tiedä, pitäisikö isoäitien saada jäädä Suomeen. Kysymykseen ei silti voi vastata sanomatta samalla, pitäisikö kaikkien vastaavassa tilanteessa olevien maailman isovanhempien saada asua Suomessa. Ja kenen kustannuksella.

Asiaa sivuten: Keillä on parhaat mahdollisuudet kylmäpäisiin päätöksiin tai lausuntoihin vaikeissa asioissa? Median jahtaamilla poliitikoilla vaalien häämöttäessä? Vai poliitikoilla, jotka säätävät lakeja miettien asioita yleisellä tasolla ilman että jokin kuohuttava tilanne on päällä? Vai lakeja soveltavilla virkamiehillä byrokratioineen?

Kahdet sanat

Marginalia: Ilmauksia, jotka pitäisi kieltää (Osa 1)

Päiväkuvitelmia: Unohtuneet sanat

Kömpelöä populismia

Helsingin Sanomat jatkaa yhä uusin juttusarjoin väsymätöntä työtään kerjäläisten puolesta.

Miksi kerjäläisiä ei kutsuta leiriytymään Sanomataloon? Sieltä heitä ei varmasti häädettäisi.

Lauantain lainaus

Kohtalokkaat muutokset vallankäytön rakenteissa tehdään mitä parhain tarkoituksin. Avainasemassa ovat ns. hyödylliset hölmöt, sellaiset kuin oikeusministeri Tuija Brax. Sen jälkeen tulevat saapasjalkamiehet.

- Kemppinen

Aamukierrolla

Nyt ei maannut hautausmaalla spurguja eikä pyöräillyt kuntoilijoita. Haravoitiin, lapioitiin, köröteltiin traktorilla. Aurinko paistoi kontrastit pohjaan.

Takana tavanomaiset polkijat ja juoksijat. Voimala ja Ruoholahti, Larun silta ja vesitorni. Keltaiset kaislat, hyvin tummansininen meri.

Beachilla jo auringonpalvojia ja jalkapalloa.

Taivalsaaren rannalla tauko ja kamera repusta. Joonatanien laiskaa kaartelua ja saalistusta, lokin ja variksen kaartotaistelu, Finskin ja Lufthansan koneet ottamassa korkeutta, kajakki, moottoriveneet, Mustasaaren lautta. Toisella puolella kirkkoveneharjoituksia. Vetoo, kuului veneestä, hyvä pojat ja aplodeja Soutustadikan kupeesta.

Meren, nurmikon, vedellä huuhdellun kuuman asvaltin tuoksut. Ihan kuin vähän lehmustakin.

Lienenkö poikennut Mestaritallissa sitten lakkiaisillan, uskomatonta.

Kanavasurffailua. Stadion, stadion, lauloi yhtäkkiä Laura Sippola ja vahvisti ihan kuin Njassan, tuon maineensa Jokerien kannattajaksi julistautumisella pilanneen ääni. Joka puhui sitten jostain Baseballsista mutta otti pisteet kotiin soittamalla kuitenkin kaikista biiseistä juuri Robert Gordonin Rock Billy Boogien. Vielä parempi olisi Link Wrayn kanssa tykittämänsä Lonesome train, ajattelin ja olin uskoa ajatuksensiirtoon koska seuraavaksi kanavalta alkoi - Lonesome train. Ei kuitenkaan se versio, joten se siitä.

Kotona janotti.

Auringonpalvonta

Sähkölamppujen, keskuslämmityksen ja laajakaistan aikanakin kevään lämpö ja valo huumaavat.

Voi vain kuvitella, millainen tunne on ollut päreen hämyssä ja seinänraoista viheltävässä viimassa värjötellyn talven jälkeen.

Yhtäkkiä oli kesä

Ilma kuin linnunmaitoa, millaista se sitten lieneekään.

Väki viltteineen Väiskin kaltsien nurmella, lintujen laulu, fillarit, moottoripyörät. Beachilla ensimmäiset bikinit ja uimarit.

Taivaalla lokit, hanhet, sorsat, meriharakka ja Finskin A340.

Tennishallin kulmalla jonotettiin jäätelöä. Vuoden ensimmäiseen tötteröön Maraschinoa, pienille appelsiinia ja minttusuklaata.

Asian vierestä

Asiastahan en mitään tiedä, mutta AamuTV:n väittelyssä Timo Kalli ja Pekka Ravi olivat Heinäluoman tylytyksen edessä kuin kaksi änkyttäen selittelevää koulupoikaa rehtorin puhuttelussa.

Matkavuorokausi

Finaali meni lyhyen kaavan mukaan, joten junalle ehti hyvin. Etenkin germaanikollegan tarjottua ystävällisesti kyydin asemalle. Piti vielä palata lipun kanssa tiskille kysymään, mikä tshekinkielinen kohta tarkoittaa vaunun ja mikä paikan numeroa.

Sade piirsi ikkunoihin kuvioita, lännempänä ilta-aurinko maalasi katot. Myyntikärrystä iso cappuccino ja patonki briejuustolla lisukkeineen, kuvien viilausta.

Hlavni Nadrazilta kävelymatka hotellille, valtavan synagogan ja kirkon ja Namesti Republikyn ohi. Asemalla rinkkamatkaajia ja eläkeläisturisteja, yllättävän hiljaista lauantai-illaksi.

Taksin tilaus aamuksi, nettitunnukset, kuvia FB:hen. RBB-kanavalla dokumentit Berliinin raitiovaunuliikenteestä ja Bahnhof Zoosta.

Uskaltaako nukahtaa ettei nuku lentonsa ohi? Koiranunta, kuten yleensä, jäätyään tuijottamaan futisstudiota jossa vieraana Oliver Kahn. Melkoinen setti Bundesligan päätöskierroksen ja FCB:n 22. mestaruuden ympäriltä. Yhtä monta kuin on kotomaamme ykkösellä sekä miehissä että naisissa.

Tikkana ylös melkein ennen kuin puhelin alko 4.30 äännellä, suihku ja parranajo piristivät. Ulkona kadulla jo vilkastuvaa, auto ja pukuun sonnustautunut herrasmies odottivat. Ilman ruuhkaa Ruzyneen ajoi puolta nopeammin kuin viimeksi. Krtek-kauppa ei ollut vielä auki, mutta aamiaiseksi löytyi jäätee ja kanapatonki. Toviin en täytettyjä leipiä syö.

Kenttämiehet paiskoivat laukkuja ATR72:een samalla kun kapusimme takaovesta matkustamoon. Lentoemännätkin ovat tuntuvinaan heti jotenkin elegantimmilta kun yhtiö on italialainen. Kai pilotteihinkin saattoi luottaa, olihan Porco Rossokin sieltä.

Münchenin kentän kaupassa hyllyllinen FCB-tavaraa, josta valikoitui tuliaisiksi mestarien lippis. Englantia puhuva nainen kysyi Arsenal-tuotteita tajuamatta, että oli väärässä kaupungissa.

Lehteni artikkelia Louis van Gaalin olutsuihkusta sivusta silmäillyt vierustoveri yritti keskustelua Weisswurstista ja Hefeweizenista, mutta unen puute tekee tavallistakin epäsosiaalisemmaksi. Raskasta torkahtelua, kunnes A320:n moottorit vonkaisivat kierrosten putoamisen ja lähestymisen alkamisen merkiksi.

Pilveä liki pintaan saakka.

Kolean raikas Vantaa.

Asemasotavaiheen päätös

Viikonlopuksi oli aamiaishuoneen ovea vartioimaan ilmestynyt nainen huonelistoineen. Jäätyi kuitenkin vieraan kielen edessä ja viittoili alistuneena peremmälle.

Suomen sinivalkoiset istuivat jo pöydissä, Norjan ja Sveitsin joukkueet sinisissään ja punaisissaan tungeksivat sisään minuuttia myöhemmin. Yllättävän hyvin veti silti.

Taas alkaa pakkaaminen, roudaaminen ja matkanteko. Liikuntasota tuop nälän, sanoi Rokka tai jotain siihen tapaan. Vai Rahikainenko se oli?

Dilemma

Ei musiikkimuistoja voi jakaa koska ne eivät ole kenellekään toiselle samoja, S sanoi. Ja oli tietenkin oikeassa.

Mikäköhän se pakottaa yrittämään.

Puuttuu Se, puuttuu Zeppeliniä, Pink Floydia, Beatlesia, Dumaria, Nina Hagenia, Ebba Gröniä, puuttuu Leskisen tai ainakin Juicen ja Mikon avainteoksia.

Silti.

Kun jokainen biisi joko on tai voisi kertoa siitä ajasta, tietystä hetkestä, tunnelmasta.

Käytettävä taiten. Liika voisi konsumoida, laimentaa assosiaation.

Kesähetki

Kaupunki heti rankkasateen jälkeen kun jo kirkastuu mutta lätäköt ovat vielä kukkuroillaan ja puut ravistelevat yltään viimeisiä pisaroita.

Maan, puiden, nurmikon ja märän asvaltin tuoksu.

Kesätunne.

Työmiehen tiistai

Passitoimiston tunnelmaa, kun istuttiin rivissä akkreditointihuoneessa. Kuvasivat, nysväsivät, laminoivat, rei'ittivät, kiinnittivät nauhaan ja lopuksi ojensivat. Meediohuoneessa same faces, same instruments. Kättelyt, kuulumiset, mitenmatkamenit. Fotariliivin kuittaus. Numero heittää yhdellä iästä.

Kuvia, portaita ylös ja alas, kahvia, sama uudelleen ja vielä ja taas. Lounaspäivälliseksi kinkku-juustopatonki ja 20 korunan olut.

Lähtiessä satoi, mutta asvaltti kiilsi katuvalojen loisteessa ja pimeä vihreys tuoksui kesälle. Isossa risteyksessä sitkeä kalkatus ja varoitusvalo, ja kolkutteli sieltä tosiaan dieselvetoinen kiskobussi kadotakseen puiden taa.

Ilmailua olivat ne peräkanaa kaupungin yli lentäneet taisteluhelikopterit (Mi-24?) ja stadionin kulmalla ravintolaksi istutettu Tupolev.

Ottokarin valtikka ja Hutnik

A320-200 "Schwerin" vaelteli nousukiidossa mutta niin minullekin käy Flight Simulatorin kanssa. Koneen kaartaessa vasempaan Espoon yli heitätti kuten aurinkoisina kevätpäivinä on tapana. Pikku-ukko oli luvannut katsella koulusta päästessä, näkyykö läntisellä taivaalla Lufthansan värejä. Koneesta ainakin näkyi hyvin Töölö, ja Jätkäsaaren tekonurmikin erottui vihreänä kohtana.

Olemme nyt Prahan yllä, perämies kuulutti, ja lentoaikaa Müncheniin jäljellä noin 40 minuuttia. Siksi jotenkin turhauttavaa vaihtaa toiseen päästäkseen sama pätkä takaisinpäin. RJ85 kuulosti turboahdetulta rekka-autolta. Näillä taivailla lenteli 70 vuotta sitten vähemmän tervetulleita Avron koneita. Omenamehua nytkin.

AE-bussilla kukkuloilta alas Vltavan laaksoon. Ottokarin valtikka, ajattelin katsoessani sillalta linnan suuntaan. Aika huikea kaupunki. Turkulaisella kolmen tunnin etumatka, soitti ja kertoi, mistä löytyy lipunmyynti. Myyjä kipsasi kielitaitoaan ihan suomalaisittain, mutta minähän se hämäsin vaihtelemalla englantia ja saksaa.

IC 581 Hutnik nytkähti liikkeelle kohti itää klo 18.11. Radan vieressä o2 Arena, suomalaisen salibandyn pyhiinvaelluskohde. Istuimia väljästi, vaunun murretut punakeltaoranssiruskeat. Opiskelijaneitosia kirjoineen, jokaisen hiukset näyttivät juuri pestyiltä. Dobrij den, sanoi konnaritar pihteineen.

Ihan oikea kiskojen kolke. Elämys. Ikkunasta sateen kasteleman vihreyden tuoksu. Assosiaatiot veivät lapsuuteen ja kesän 1985 junamatkoihin ja V:n kanssa ruutuvihkoihin raapustamiimme kertomuksiin.

Isoja keltaisia peltoja, kyliä, harmaita ränsistyneitä taloja. Pieniä metsiä. Kolin. Pardubice. Ceska Trebova. Dieselvetureita ja viherviä junia. Drazni oli se, jossa edelleen romutettavaa armeijan kalustoa pitkissä riveissä. Vielä 30 vuotta sitten olisin päätynyt näistä havainnoista vähintään kuulusteluihin. Tuollaiseen korjausautoon Puskala ja kumppanit kutsuivat Niinisalossa kahville. Taivas kävi ruusunpunaiseksi, alkoi hämärtää. Idempänä jyrkkiä rinteitä, vuoriako vai mäkiä, ja laaksoissa paksua maitomaista usvaa, joka tuoksui sisälle asti. Pysäyttäkää juna ja päästäkää ottamaan kuvia, vaikeroi ääni.

Olomoucissa jo pimeää. Ihan kuin joku olisi huutanut nimeni aseman ulkopuolella. Totta se oli.

Hotellissa nälkä ja väsy. Alakerrasta löytyi loistavaa valkosipulikeittoa, täytettyä kananrintaa ja kylmää olutta. Grisham unohtui Airbusin istuintaskuun, mutta onhan Spotify.

Jossain vaiheessa heräsin riipimään kuulokkeet ja sulkemaan koneen.

Vaikene kaikesta tästä ja pakkaa tavarasi

Minä painoin mieleeni kaiken
unessa opetetun
alusten aikataulut
reitit ja asemat
baarit ja käyntikortit
tullit ja valuutat

- Tuomari: Punainen planeetta, muistinvaraisesti

Ihan kuin jotain olisi unohtunut.

Vappupäivänä tuuli oli viilee

Sima onnistui erinomaisesti. Nakit ja perunasalaattikin toimivat, munkit myös. Vappua voi hyvin viettää paljain ja selvinpäin, mutta onko se viettämistä?

Vellova vihreähaalarien meri KY:n edessä, tietty, ja teinit puuhapusseineen päiväkodin pihan vieressä, mutta muuten ei sattunut silmiin kuin muutama lakki, tuulen riepottamia serpentiinejä ja ainakin 20 euron ilmapallo, jota ilmavirrat heittelivät Runskin yllä yhä ylemmäs.

Lauantain rupeaman kruunuksi rankkareita Väiskillä, mallina Andreas Brehmen kesän 1990 ratkaisu.

Pikku-ukon väsyttyä minä, ja viimeisen ympärille selostettiin asetelma. Ensi kesän MM-finaali Saksa - Espanja, peli 1-1, kellossa 92 minuuttia ja pallo pilkulle. Loppuunmyyty stadion, miljardit televisioiden äärellä. Olisin Klose, ukkeli ilmoitti mietittyään, mutta otettuani lähtöaskeleen korjasi sittenkin: Schweinsteiger. Hiekka pölähti, sisäterällä kohti vasenta alakulmaa. Kumahtaen tolpan sisäreunaan, melkein maaliviivaa myöten ulos ja sivummalla palloilevien nuorukaisten luo. He palauttivat pallon, heilautin kättä kiitokseksi.