Takana tavanomaiset polkijat ja juoksijat. Voimala ja Ruoholahti, Larun silta ja vesitorni. Keltaiset kaislat, hyvin tummansininen meri.
Beachilla jo auringonpalvojia ja jalkapalloa.

Meren, nurmikon, vedellä huuhdellun kuuman asvaltin tuoksut. Ihan kuin vähän lehmustakin.

Kanavasurffailua. Stadion, stadion, lauloi yhtäkkiä Laura Sippola ja vahvisti ihan kuin Njassan, tuon maineensa Jokerien kannattajaksi julistautumisella pilanneen ääni. Joka puhui sitten jostain Baseballsista mutta otti pisteet kotiin soittamalla kuitenkin kaikista biiseistä juuri Robert Gordonin Rock Billy Boogien. Vielä parempi olisi Link Wrayn kanssa tykittämänsä Lonesome train, ajattelin ja olin uskoa ajatuksensiirtoon koska seuraavaksi kanavalta alkoi - Lonesome train. Ei kuitenkaan se versio, joten se siitä.
Kotona janotti.
2 kommenttia:
Ihana merkintä. Sä kirjoitat aina vaan niin ihanan kauniisti.
Äsh, sanoi aina Mauri Sariola sanoneensa kehuihin.
Mutta kyllähän tuommoisen kommentin voimalla taas naputtelee kevyesti vuoden verran.
Kiitos.
Lähetä kommentti